Kuvia tämän vuoden Kreikan saarihyppelystä löytyy täältä. Päiväkirjat sun muut sitten myöhemmin :)

Noniin, yritetään aktivoitua taas. Viiden viikon lomat on takana, kolme viikkoa kreikan saaristossa ja kasakaupalla niin valokuvia kuin päiväkirjamerkintöjä. Molemmat tulevat aikanaan tännekin, samaan tyyliin kuin pari vuotta sitten. Kovaa oli seikkailu ja älyttömästi mieleenpainuvia kokemuksia.

Tuli myös todettua, että jo viikossa sai sellaiset seikkailut aikaan, ettei uskoisi sen edes onnistuvan kun puhutaan kuitenkin vähän hitaammasta matkailusta mitä saarihyppelyyn kuuluu. Myös kaupunkilomailu sai uuden käänteen, aikaisemmin olen suhtautunut niihin aika nihkeästi. Ateena on ihan älyttömän hieno kaupunki, se on järkevästi suunniteltu, metro toimii kuin legendaarinen junan vessa ja kaiken keskellä on iso pala historiaa. Ja ei, ei siellä Kreikassa tai Ateenassa ollut liian kuuma.

Loman loppuaika menikin sitten uutta asuntoa remontoidessa, sekin on jo aika kuosissa ja kuvia siitä myöhemmin. Loman loputtua alkoi uudet seikkailut Sumean studiossa Digital Chocolatella, vaihteeksi vähän pienempiä pelejä, uusia ihmisiä ja työtapoja. Näin neljännen viikon ollessa lopuillaan voi vain sanoa, että aika hankala tästä on huonoja puolia keksiä. Jengi on ihan älyttömässä vedossa ja innostunut siitä mitä tekevät ja neljän viikon aikana on päässyt konseptoimaan ja kelaamaan kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Kodin säätö vielä jatkuu ja siinä sivussa päiväkirjan siirto wordpressiin + kuvien säätö. Ennenkuin nuo jälkimmäiset ovat täysin valmiit, tuskin pistän reissusta mitään nettiin, joten vielä saa hetken odottaa.

Edit: Testailen uuden wordpressin tageja.

Hurr, erään teoksen filmiadaptaation odotukset kääntyivät juuri nousuun tämän kuvan jälkeen:

Ja Bugbear TJ0 -> Lomille lomps yms.

Kaikille blogosfäärin pikkupiipertäjille tämä on varmaan maailman vanhin uutinen, mutta huomasinpa juuri, että wordpressissä onnistuu bloggerin postien importtaus. Joten nyt on entryjä sinne 2001 tienoille. Voisi joskus omaksi huvikseen ihmetellä mitä on tullut kirjoiteltua :)

Aamulla asuin vielä vuokralla, iltapäivään mennessä oli jo asuntokaupat sovittu. Sipoo, here I come! Täytyy päivitellä kuulumisia vähän paremmalla ajalla, kaikenlaista hässäkkää ja muutosten tuulia ilmassa…

wuhuu!

Ergonomia hakusessa

Tuli tänään hankittua Swopper-tuoli Stream.fi:n kautta, jolla on ilmeisesti varsinainen toimipiste oulussa, mutta varasto helsingissä. Satuin liikkeelle sopivaan aikaan, tuli swopperille miltei 100e alennus sen johdosta, että Kärpät voittivat kiekkoilun ja koko Oulu oli räjähtänyt onnesta kappaleiksi, mukaanlukien stream.fi:n kaveri jonka kanssa asioin :)

No mikäs siinä. Todella, todella mukava tuoli. Oletin, että tässä pitäisi olla joku sisäänajojakso kuten monessa muussa ergonomiavehkeessä (Tempur-tyyny, todella mukava sekin), mutta tuolin kanssa pääsee parin säädön jälkeen sinuiksi heti. Sen lisäksi se vie noin kolme kertaa vähemmän tilaa kuin aiempi tuolini, on esteettisesti huomattavasti mukavampi ja mikä tärkeintä, todella mukava istua.

Hommahan toimii siis niin, että tuolissa on keskivarressa iso jousi ja tuolissa on kolme eri säätömahdollisuutta. Portaaton korkeus mikä on tuttu toimistotuoleista, jousen jäykkyys, mikä säätää kuinka helposti tuoli antaa myöten kun paino sen päällä vaihtelee. Näiden lisäksi voi säätää vielä tuolin tilttiä, eli kuinka paljon ja kuinka helposti tuo keskivarsi kääntyy. Jos jotain kohtaa tuntuu jomottavan vaikka kirjoitellessa jotain tai asento tuntuu muuten tukalata, ei tarvitse kuin muuttaa pykälän verran painopistetta ja taas tuntuu kivalta. Selkänojaa ei osaa edes kaivata.

Mulla olisi annettavana pois yksi suht’ perus toimistotuoli korkealla selkänojalla. Semmonen musta, keinonahkainen viritys pyörillä. Jos kiinnostaa niin infoa tännepäin.

Hiljaisuutta

Blogi on muuten ollut vähän hiljaa enkä ole uusia kuviakaan saanut linjoille. Kyseessä on vaan yhdistelmä kesän odotusta reissuineen, Saabin odotusta (vielä 3-4 viikkoa…) ja kaikenlaista muuta hommaa niin työn kun vapaa-ajan merkeissä. Mutta eiköhän se tästä vielä taas.

Kävin nopsaan testailemassa uuden kamerarungon (30D) kanssa EF-S 10-22mm objektiivia. Vaatii vähän harjoittelua noin laaja linssi, mutta pari kuvaa löytyy täältä. Ei nyt mitään kovin ihmeellistä kamaa, mutta kiva linssi silti.

Duunikaverin kautta löytyi linkit oheiseen flash-peliin/esitykseen, jossa kerrotaan pelisuunnittelun alkeista. Aika normikauraa sinänsä, mutta ei näitäkään perusohjeita tunnuta aina noudattavan. Tästä taas kumpuaa sellaisetkin helmet kuin interaktiiviset elokuvat :)

Understanding Games - Episode 1
Understanding Games - Episode 2
Understanding Games - Episode 3

Teatterissa

Eilen tuli nähtyä tämän kevään ensi-illassa oleva Hitlerin Kellonsoittaja, jonka pääosissa ovat mm. Tommi Korpela ja Hannu Kivioja. Näytelmä oli ensi kertaa näytillä viime vuonna ja on nyt uusintakierroksella.

HITLERIN KELLONSOITTAJA on älykäs ja emotionaalisesti syvä kuvaus vallan ja taiteen ikuisesta ristiriidasta. Taiteilijat ovat poikkeusyksilöitä, joita vallanpitäjät aina tarvitsevat: milloin säteilläkseen näiden rinnalla, milloin käyttääkseen näitä kynnysmattonaan. Näytelmä käsittelee aihetta viisaasti ja ihmisenä olemisen problematiikkaa ymmärtäen; kukaan ei ole loppujen lopuksi sitä miltä näyttää, hyvä ja paha sekoittuvat alati toisiinsa. Ronald Harwoodin kirjoittaman draaman keskiössä suoraviivainen amerikkalaisjuristi painostaa natsimenneisyyden varjostamaa kapellimestari Wilhelm Furtwängleriä.

Tommi Korpela vetää roolin amerikkalaisena upseerina, jonka tehtävänä on kuulustella saksalaisia, jotka eivät kuulu johdon ylempään kaartiin toisen maailmansodan jälkeen. Näytelmän ensimmäinen akti on varsin leppoisaa, mutta toisella puoliskolla vaihde laitetaan kunnolla silmään ja Korpela eläytyy voimaakkaasti kuulustelun kiemuroihin. Jussi Nikkilä esittää brittiläistä upseeria, joka tuo Korpelan aggressiivisiin kuulustelumetodeihin ns. puolustusasianajajan puolen vaikkei oikeudessa vielä ollakkaan.

Teatteri vs. Elokuva

Näytelmä itsessään toimii todella hyvin, tila on hyvin rakennettu ja sitä käytetään kivasti hyväkseen. Taas kerran saa huomata, että teatteri todella onnistuu rakentamaan todella pienistä palasista todella suuria asioita. Siinä missä perinteinen väkivaltaelokuva joutuu koko ajan nostamaan panoksia johtuen ulkopuolisista tekijöistä mm. globaali uutistoimitus ja mahdollisuuden nähdä kaikkea enemmän, teatteri taas välttyy tälläisiltä asioilta jo suoraan sen minimalismin takia. Aggressiivisuus, viha ja kaikki muut perustunteet välittyvät teatterissa paljon suoremmin. Itsekin sai hätkähtää enemmän kuin kerran Tommi Korpela aloittaa ensin rauhallisen sepostuksen ja yht’äkkiä alkaa raivoamaan kuulusteltavalle sylki lentäen ja nyrkki pöytään paukkuen.

Valojen käyttö oli hienoa ja loi tunnelmaa paljon. Niillä tiukennettiin fokusta paikoin, välillä rajattiin teatterin aluetta hienosti ja luotiin helvetillisiä painajaissävyjä Tommi Korpelan hieman niksahtaneeseen mielentilaan.

Perinteitä kunnioittaen

Näytelmän tarina on sikäli perinteinen, jota ihmiset ovatkin vatvoneet toisen maailmansodan päättymisen jälkeen lukuisissa kirjoissa (niin liittolaisten kuin saksalaistenkin näkökulmasta). Näytelmä ei sinänsä tällä akselilla yllätä, vaan pistää eteen kysymyksen mitä sinä olisit saksalaisena tehnyt vuosina ‘33-’34 kun on jo selvää mihin suuntaan Saksa on menossa. Ihmisoikeudet kapenevat, maasta on tulossa poliisivaltio… lähdetkö vai jäätkö? Jos jäit niin mikset taistellut natseja vastaan?

Hitlerin Kellonsoittaja pyörii Q-teatterissa vielä ensi kuun ja paikkoja on vielä saatavilla, sinne vaan!