Väärä hälytys. Säädän vähän leiskaa parempaan kuntoon. Ohessa kuitenkin pakollinen linkki > Hienoa vektorigraffitia. Sori myös noista viime päivien vääristä hälytyksistä, tuli vähän säätöä ja sitä myötä vääriä häläreitä myös Päivän Pamaukseen.

Nojoo, ilmeisesti Posterchild ei heti koomasta heräile. Sakke katseli kyseisen palikan koodia ja päätyi siihen tulokseen, ettei koko homma toimi uudemmilla php-versioilla ja on ylipäätään ihan päin helvettiä koodattu. Näin siis eteenpäin :)

Huh. Uudet sivut ilmoillaan. Toivottavasti kaikki toimii kuin pitää. Sivua on testailtu IE:llä ja Mozilla Firebirdillä joissa tuntui jotain eroja olevan mm. CSS:n tajuamisessa, mutta sain ne lopulta näyttämään suht’ samalta. Taitaa olla eka saitti meikällä missä ei ole käytetty tableja tai 1px giffejä. Toivottavasti tämä nyt ei ihan räjähdä jollain muilla selaimilla.

Toi Posterchildin viritelmä ei vieläkään ota toimiakseen. Virheitä ei näy missään, mutta siltikään tuosta ‘ei kommentteja’ osuudesta tapahdu mitään. Laitoin tekijälle postia jos sillä olisi jotain näkemyksiä aiheesta.

Arkistot tekivät paluun ja ylipäätään loppusäädöstä saa kiittää Veskua joka kiireiltään kerkesi avustamaan. Toivottavasti tuo posterchildi herää koomastaan jossain vaiheessa, ei se nyt kovin hankala juttu ollut asentaa joten en tiedä mikä siinä voi kusta.

Noh, tälläiset sivut tällä kertaa. Yksinkertaistin asioita vähän siellä täällä ja jätin turhaa roinaa pois. Pitäisi olla tiiviimpi paketti, omasta mielestäni ainakin. Tein vielä kaikille yksinkertaisen lautapelin johon voi tutustua Info-puolella.

Täydellinen ohjelmoinnin ymmärtämättömyys sai minusta silti Vaiheen avulla puristettua ulos helpon tavan lisätä kuvieni mukaan myös kommentteja. Niin ja päivitys on astetta helpompaa. Koodarit nauravat varmaan partaansa, mutta kai tuo joskus etenee vähän “hienommaksi” sitten.

Jep. Pyytäisin kommentteja mikäli tuo kilke toimisi joten jos on sanottavaa niin pistä maililla.

Adoben saittikin näemmä uudistunut. Ei nyt hurjasti, mutta kuitenkin.

Heh, turmio iski Dark Age of Camelotin euroopan servereille. GM tooleilla järkätyt player-eventit kääntyivät pelaajia vastaan kun ennen niin rauhallisille niityille syntyi valtakunnan pahimpia hirviöitä, Gjalpnuva-lohikäärmeestä tuomiopäivän ratsastajiin.

Slashdotilla on uutinen aiheesta täällä kuvien kera ja keskustelu aiheesta jatkuu game.netin foorumeilla missä varsinkin kuvia on nähtävillä runsaasti.

Leffan vaihtoa

Ostin tuossa taannoin Sarille synttärilahjaksi mm. leffan Mouse Huntin kun tämä kaipasi jotain halinallemeininkiä. Taitaa nuo Battle Royalet, Dagonit sun muut leffat olla hieman liikaa :-) No kuitenkin, Sari oli leffan nähnyt joten käytiin vaihtamassa se Monsters Inc.:iin. Vaikkei kuittia enää ollutkaan, onnistui vaihto anttilassa kivasti kun mouse huntin levy oli vielä kääreissään. Ei kai tuo ihan virallinen normi ole, mutta kiva myyjä silti kun homman suoritti varsin pikaiseen.

Artsy

Break aloitti hienon vuoropuhelun meikän aiemmasta kirjoitelmasta mikä normaalisti käytäisiin irkissä, mutta meikän viimeaikaiset yritykset päästä linjoille ovat kaatuneet Johonkin Mysteeriseen Juttuun ™ joten vastataan nyt näin sitten.

Mietin noita Breakin kirjoittamia juttuja toden teolla joku pari vuotta sitten. Tai sanotaanko, että en paljoa muutakaan miettinyt. Oli jotenkin tärkeää saada tietyt rajat selville ja ylipäätään selvyys sille mitä on tekemässä, kenelle ja miksi. Sen aikaiset “tulokseni” pysyvät vieläkin varsin samana tänäkin päivänä, tosin ne saattavat päteä vain itseeni.

Kritiikki

Itselleni ei kritiikin vastaanottaminen ole ikinä ollut ongelma. Harva henkilö pääsee siihen asemaan, ettei kritiikkiä töistään tarvisi ottaa joten siinä vaiheessa kun kaupallisuus astuu mukaan kuvioon joutuu tavalla tai toisella kumartamaan muiden mielipiteille ja näkökannoille. Viimeksi tämä tapahtui eilen kun yksi 3d-kuvani oli päätymässä koulun esitteeseen kuvaamaan 3d visualisoinnin linjaa ja vaikka kuva 3d:n toi kivasti ilmi oli aihe katsottu “vääränlaiseksi”. Isoin kynnys itselleni omien duunieni julkaisun suhteen on oma vankkumaton itsekritiikkini. Vertaan itseäni paljon joidenkin muiden töihin ja minulla on aina “taso” johon töilläni pyrin. Sitä mukaa kun taidot karttuvat, ne aiemmat duunit jotka ovat laskeneet sen nykyisen tason alapuolelle karsiutuvat johonkin näkymättömiin veppisivulta, vaikka ne pyrinkin vielä jossain muualla säilyttämään.

Kritiikkiä vastaanottaessa on mielestäni hyvä pyrkiä huomaamaan onko kritiikki oikeasti kritiikkiä työstä vai ihmisen omia mielipiteitä. “Miksi sillä on kirves vasemmassa kädessä eikä oikeassa?” “onko se lyömässä tuossa vai torjumassa?” eivät ole kritiikkiä ja yleensä tuollaisiin asioihin ei kannata kiinnittää huomiota. (*) Kritiikin tarkoitus ei ole kaataa paskaa niskaan litratolkulla tai millään tavalla loukata tekijää. Kritiikki on neutraalia kommentointia kuvasta ja yleensä en edes kuuntele ellen tiedä kritiikin antajalla olevan jotain kokemusta piirtämisestä.

* (Kuvien tajuaminen on oma juttunsa tätä nykyä. Moni kuva oikeasti hyötyy siitä, että niitä katsellaan enemmän kuin kuusi sekuntia eikä tälläisiä “mitä häh mikä toi on?” juttuja tarvi ääneen sanoa vaan ne voi antaa hiljaan avautua kuvasta itsestään. Toisaalta taas jos ei ole aikaa katsoa kuvia tai miettiä sitä, on tuskin mahdollisuuttakaan “tajuta sitä”. Vähän sama juttu kun katselisi jotain (kärjistän) Mulholland Driveä ilman, että kiinnittäisi juurikaan huomiota siihen mitä leffassa tapahtuu)

Kritiikki ei kuitenkaan ole välttämättömyys ja itselleni siitä on ollut aika vähän hyötyä viime aikoina. Tai siis, onhan siitä aina hyötyä, mutta se kritiikki mitä olen jostain jutuistani saanut viime aikoina ei ole ollut sitä aivan itsestäänselvää. Anatomiavirheet huomaan noin 80% ajasta itse ja jos ne siihen kuvaan jäävät niin se on yleensä tahallista. Kuitenkin on huomattava, että heti kun saa töistään rahaa tai tekee niitä kaupalliseen tarkoitukseen on syytä muistaa, että kritiikki astuu mukaan kuvaan. Tällöin on hyvä osata perustella valintansa ja jos oma näkemys ei siltikään mene läpi se ei ole enää oma vika. Jos toimari käskee niin paha siinä on asiakkaalle alkaa vittuilemaan, kyse ei kuitenkaan ole enää mistään väriteoriasta tai kompositiosta, vaan luottamuksen puutteesta joka luo tilanteen missä se ala-asteella kuviksesta kympin saanut toimari luulee tietävänsä paremmin kuin alan ammattilainen :-)

Itsevarmuus

Tämä on helppo sanoa, mutta varmasti tälle löytyy muitakin näkökantoja. En ole luonnollisesti ihmissielun parhain tuntija tai välttämättä osaa asettua toisen asemaan niin hyvin kuin haluaisin, mutta sanotaan se silti. Itsevarmuus töidensä ja ylipäätään “sen jonkin” parissa pysymisen suhteen on todellakin yksi tärkeimpiä asioita. Jos jatkuvasti potkii itseään päähän ja hiljaa mielessään toistaa “teen jatkuvasti pelkkää paskaa enkä ikinä pysty parempaan”voi olla varma, että oma kehittyminen sen oman juttunsa parissa hidastuu tai jopa pysähtyy. Olen nähnyt aika paljon elävän elämän esimerkkejä tälläisestä ja vaikka kuinka yrittää auttaa ja ohjata niin se oman itsevarmuuden menetys on surullista katsottavaa. Henkilöitä, joilla selkeästi on näkemyksiä ja taitoja unohtavat koko homman (“koska eivät osaa”) ja keskittyvät johonkin aivan muuhun. Lopullisestihan tämä on omasta itsestään kiinni, mutta varmaa on, että jos jotain asiaa ei tee ja opettele jatkuvasti, ei siinä voi mitenkään maagisesti muuten kykyjään parantaa. Tottakai kaikille tulee heikkoja hetkiä vähän väliä, mutta mikään oikeasti ei ole rampauttavampaa kuin tuonkaltainen jatkuva itsensä piiskaus. Jokainen guru jota alan harrastajat tätä nykyä katsovat, oli kyseessä sitten Craig Mullins, William Bouguereau, Boris Vallejo, Syd Mead tai kuka tahansa muu on joskus aikanaan aloittanut nollasta ja hiljalleen kehittänyt kykyään eteenpäin. Tähän voi tietty nostaa pöydälle keskustelun siitä, että joku on syntyään parempi kuin toinen jossakin. Toki tälläisiä eroja on, mutta ne eivät todellakaan ole niin päätähuimaavia kuin luullaan. Joku voi hahmottaa muotoja hieman paremmin kuin toinen, mutta loppujen lopuksi kyse on vain pienestä etumatkasta eikä mistään berliinin muurista. Jokainen voi tsekata vaikka Betty Edwardsin Drawing from the Right Side of Brainin jos tarvitsee jotain todistelua tai pientä uskonkohotusta. Kirjasta löytyy mm. kuvia opiskelijoilta joilla ei ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta piirtämisen kanssa ja kasvokuva rajoittui palloon millä oli kaksi pistettä silmänä. Jokainen näistä opiskelijoista pistettiin tekemään perusharjoituksia mitä piirtämiseen tulee ja riippuen oppilaasta, noin 1-5 kuukauden välillä tyypit tekivät 1:1 näköisteoksia malleistaan. Siis henkilöt jotka aiemmin eivät ole piirtäneet pätkän vertaa ja tulleet siihen tulokseen, etteivät “osaa piirtää”.

Toki voidaan mennä keskusteluun siitä, onko tuollainen akateeminen piirtäminen (eli mittojen hahmottaminen esim. kynällä tai jollain ruutupaperilla) yhtä arvokasta kuin klassinen piirtäminen (eli anatomian tunteminen ja se ihmiskasvojen tason blokkailu ilman malleja), mutta omasta mielestäni tuo on turhaa koska nykymaailmassa kumpikaan lajityyppi ei ole voitolla ja noiden erottelu on muutenkin hankalaa. Se on preferensseistä kiinni ja kumman tahansa taidon osaaminen varmasti myös takaa, ettei toisen tavan opettelu kovin hankalaa ole.

Lapsuus ja piirtäminen

Harmittaa tavallaan, että omat ala-asteella tekemäni duunini ovat jossain kaatiksen pohjalla tällä hetkellä. Olin pienessä luokassamme varmaan se parhain piirtäjä, numeroni olivat 9-10 asteikolla yleensä, mutta ei tähän syynä ollut mikään järkyttävä lahja tms. Suurin osa luokkamme porukasta oli sitä mieltä, ettei osannut piirtää ja ylipäätään vihasi kuvista. Mulle piirtäminen oli vaan henkireikä, en ajatellut mitään osaamisia tai mitään, piirsin vaan. Roolipelit tietty helpotti, tuli piirrettyä paljon karttoja ja hahmojen luonnoksia. Suurin tekijä siihen, että tätä nykyä ylipäätään teen grafiikkaa on parissa asiassa. Mutsini aikanaan osasi (varmaan tietämättään) opettaa lastaan piirtämään niin kuin se oikeasti pitää tehdä. 1-10 ikävuoden välillä lapsi duunaa helposti niitä mielikuvituksekkaimpia juttujaan. Paperin reunat eivät ole rajana eikä niitä edes nähdä. Tehdään mitä huvittaa eikä tarvi välittää mistään. Noin 11-vuotiaana alkaa nysväysvaihe eli keskitytään vähän tarkemmin joihinkin yksityiskohtiin jne. Tässä vaiheessa vanhemmat voivat katsoa, että lapsi piirtelee vähän enemmän ja alkavat antamaan *gasp* kritiikkiä tai ehdotuksia. Tässä vaiheessa ei tarvitse kuin pari huonosti valittua lausetta ja ylipäätään väkinäistä tönimistä johonkin suuntaan ja lapsen innostus piirtämiseen alkaa vähenemään. Mulla niin ei käynyt, muilla taasen kävi. Tuo nyt ei tietenkään ole mikään 100% varma asia, mutta vanhempien osallistumisella ja sanomisilla on iso vaikutus siihen miten lapsi piirtämisen hahmottaa. Tuota kautta voi helposti alkaa ne ensimmäiset “emmä osaa piirtää” -lausahdukset. Toinen iso breakki (no pun intended) meikälle tuli lähinnä vanhan kaverin kautta joka koukutti minut 3d-softiin ja ensimmäisen kerran elämässä tuli mieleen, että graffanteosta voi saada jotain rahaakin. Tämä tapahtui ylä-asteen jälkeen kauppiksessa jossa olin kun en muuta keksinyt. Tässä sitä nyt ollaan sitten ;-)

Loppusanat

Pääasia siis grafiikan tekemisessä ja siinä, että saa taitonsa kasvamaan on yksinkertaisesti se, että tekee ja tekee. Kaikki muu on kuitenkin toissijaista. Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä saako kritiikkiä tai laittaako töitään näytille, pääasia, että tekeminen on kivaa. Silmän ja käden koordinaatiokyky kuitenkin parantuu jatkuvasti ja lopulta voi huomata näkevänsä asioita paljon tarkemmin ja nähdä ne sellaisena kuin ne oikeasti ovat. Aurinko ei ole absoluuttisesti keltainen, taivas ei ole sininen, pilvet eivät ole valkoisia. Se on kaikki valoa ja varjoa, sinnetänne loikkivia valonsäteitä ja heijastuksia. Luonnosta ylipäätään on todella vaikea löytää absoluuttisia valkoisia tai mustia vaikka silmä ja aivot sitä kokemattomalle heti haluavat uskotellakin. Musta ja valkoinen ovat ylipäätäänkin öljyväripaletissa kaksi turhinta väriä jos yhtään pyrkii realismiin :-)

Jaaha, onpas nälkä. Lopetanpa tähän. Tällä nykyisellä leiskalla näiden pitkien juttujen lukeminen on aika perseestä, mutta toivottavasti saan nuo uudet sivut pydeen kohtapuoliin. Tilanne tulee paranemaan :-)

Koulussa + graffamietteitä

Eka koulupäivä taas takana ja puoliväli koulutuksessa on saavutettu. Syyslukukausi tuo tullessaan melko tavanomaisia kursseja joista isoimman osan haukkaa luonnollisesti 3d. Heti alkuun iskettiin kahden viikon director-kurssi mikä ainakin meikälle aiheuttaa pieniä sopeutumisvaikeuksia ja halua kapinoida. Kahdessa viikossa ei opettajankaan mukaan käydä juurikaan läpi niitä tekijöitä mitkä erottavat Flashin ja Directorin ja vaikken Flashissä itse mikään guru olekkaan niin samankaltaisuudet ohjelmien kanssa ovat aika 100% jos ohjelmointipuoleen ei koske. Ja sillähän ei taas ole mitään tekemistä meidän suuntautumisemme kanssa (varsinkin kun suurimmat eroavaisuudet ohjelmien kesken tulevat juuri tältä alueelta).

Toisaalta muuten koulussa on aika “helppoa”. Tuo kuuden viikon 3dsmaxailu vie varmasti voimia, mutta muuten on tulossa englantia, metodologiaa, yritysläppää sun muuta minkä aikana saa varmasti tehtyä omia juttuja eteenpäin. Tarkoitus olisi mm. kyhätä pienimuotoinen demoreeli jo pelkästään sitä varten, että ensi keväänä olisi tulossa 20 viikon työharjoittelu ja olisi luonnollisesti toivottavaa päästä yritykseen jossa voisi tehdä aika tasapuolisesti 2d/3d-hommia kun ne ovat lähinnä sydäntäni.

Jos näin puolivälissä katselee taaksepäin sitä mitä on tullut opittua niin voi kyllä olla tyytyväinen. Tietty pakko on ollut harrastaa aikamoista HC-nördäilyä koneen ääressä koska en ihan 100% luota siihen, että koulussa on ihan state-of-the-art meininki ja haluan tehdä omiakin juttuja. Jos katsoo opetusta koulussa ja omatoimista puuhailua niin oppiminen näistä jakaantuu jotakuinkin 50/50. Omatoimisessa puuhailuissa mm. demopuolella aktivoituminen on ollut hyvä juttu, saa piirrettyä ja mietittyä niitä juttuja tavallaan omana kokonaisuutenaan ja kaikki mitä tulee piirrettyä on vain plussaa 3d-puolella mm. tekstuurien ja ideoiden suhteen (värit, muodot jne). Koulussa taasen nostaa päätään projektiluontoisuus eli väsätään storyboardit, mietitään juttuja, jaetaan duunit ja tehdään jotain. Viime keväällä väsätty animaatioprojekti alle parissa viikossa meni vähän käteen noin lopputulosta ajatellen, mutta tuli siitäkin opittua paljon. Koska tässä nyt ei ole mitään siitäkään näyttää niin sanotaanko, että aikatauluissa oltiin edelläkin, mutta homma kaatui tekniseen kusemiseen :-) Kun on rendattavana noin 8000 framea ja yllättäen huomaa, että osissa skeneistä alkaa pultit irtoilla siellä sun täällä niin uudelleenlaskeminen on aika persejuttu :-)

Aiheesta on puhuttu paljon mm. Pingstaten foorumeilla ja itsekin olen sitä mieltä, että koulu (varsinkin muotoiluinstituutit) ei tee kenestäkään valmista graafikkoa/designeria/mitälie vaan enemmänkin näyttää tietä ja antaa ideoita. Tuo henkilön ympäristöön jossa samankaltaiset ihmiset miettivät samantyylisiä juttuja ja yhdessä näistä tulee ideoita ja inspiraatiota kasvattava massa. Kuitenkaan kouluja ei kannata dissata tyyliin “itseopiskelulla saa paljon enemmän aikaan, koulut on ihan perseestä.”. Itse olen itseopiskelun suuri kannattaja, mutta koulujen tarjoamat puitteet tuovat paljon lisää tähän. Valokuvastudiot, valot ja niiden vapaa käyttö on todella kova juttu meikälle (ja tämä auttaa ketä tahansa, riippumatta suuntautumisesta), joku taas diggaa suuntaa antavasta opetuksesta tai mahdollisuudesta saada kritiikkiä koska vaan. Myös eri opettajien taustat antavat paljon.

Itse olen ammattimaisesti (ammatillisesti?) tehnyt grafiikkaa eri muodoissa noin viisi vuotta ja on helppo kyllä sanoa edenneensä kun miettii mitä 1999 tienoilla tuli tehtyä. Toisaalta paljon on myös kirkastunut se fakta, että tällä alalla ei voi ikinä olla paras tai valmis tai ylipäätään päästä “maaliin”. Eipä silti, ei se ikinä ole tavoite ollutkaan ja tuskin kenelläkään on. Tavallaan taidon nousu voi olla näkymätöntä ja sen huomaa kenties sattumalta jos edes tiedostaa asiaa. Kaikkihan tietävät sen perinteisen jutun missä katsellaan jotain kuvia ja vastaan tulee jotain tosi hienoja juttuja ja sitten mietitään, että olisipas kiva osata tehdä tuollaisia. Toki niitä on tullut ja tulee vieläkin vastaan minullekin, mutta on ollut myös kiva huomata, että ne jutut mitä joskus vuosia sitten löysi ja osasi ihailla (lähinnä niiden teknisen puolen takia) ovat tätänykyä samantasoisia kuin omat duunini. Siis teknisesti. Tällä siis tarkoitan lähinnä tekniikkaa tai tyyliä, en niinkään kompositiota tai värien käyttöä tms.

Mutta joo, vaikka välillä on aikamoista vuoristorataa kaikin puolin, voi kai silti olla iloinen siitä missä menee. Uusi lukukausi tuo tullessaan tiettyjä asioita mitä ajattelin omissa työmetodeissani muuttaa, lähinnä ajankäytön suhteen. Koneen ääreen on helppo jumahtaa ja vaikkei joku duuni välttämättä sujukkaan niin sitä kuitenkin väkisin yrittää ja tuon ajan ja turhan nitkuttelun voisi käyttää toisaalla paremmin.

Gfxzonen haastatteluosiossa olikin hyvää läppää vanhassa Lazurin haastattelussa missä mies kertoi istuvansa tätä nykyä noin pari tuntia tietokoneen ääressä per päivä ja tästäkin ajasta 99% meni piirtämiseen. Jotain tuollaista fokusta voisi itsekin pyrkiä tekemään, nykyään piirtelyn ohessa tulee kuitenkin tsekattua apinoiko joku irkissä jotain tai tsekattua päivän pamausta. Sinänsä hämärää, etten kovin paljoa tsekkaile enää tiettyjä nettisivuja kovinkaan tarkkaan tai jos tsekkaan niin about 80% sivuista missä käyn on sisältö oikeasti kaikinpuolin pelkkää paskaa mistä saa jotain parin sekunnin nauruhörähdyksiä :-) Tarvii selkeästi alkaa pitämään taas jotain linkkilistaa mihin iskee kaikki ne oikeasti oleelliset ja hyvät saitit ja tsekkaa ne sitten kerran päivässä. Harmi tavallaan, ettei Pinserin päivän pamausta saa editoitua siten, että samalle sivulle saisi myös omia suosikkilinkkejään. Tavallaan tuo pamaus-sivu on kuitenkin mulle se sekundäärinen “homepage” mikä tällä hetkellä selaimessa on luonnollisesti telkku.com. Tietty se poikkeaisi aiheesta hieman, mutta kelpaisi kyllä meikälle :-)

np. Client – Client

Luvussa: R. A Salvatore – Icewind Dale trilogy, Suomi Sodassa, V for Vendetta, Alice in Wonderland

Bäk in teh dey in Heinola

Puuhkuti, viikko Heinolassa meni kivasti. Katseltiin hyviä leffoja ja käytiin yöllä kalassa mikä oli kohtuu psykedeelinen reissu. Vettä satoi, näkyvyys nolla ja kalat ties missä. Luonnollisesti rantaa lähettäessä piti alkaa kehittelemään kalajuttuja joten luonnollista oli, että veneeseemme oli mm. törmännyt 15 kiloinen hauki kuin myös parvi ryhävalaita jotka kuitenkin päästimme vapaaksi ennen rantaan tuloa.

Joku hyppi benjiä Heinolan hienolta rautatiesillalta, ilmeisesti kyseessä oli joku musiikkivideokuvaus tai jotain. Kuvausryhmä kuitenkin spotattiin. Tai muut spottasivat, minä nukuin. Apulanta soitteli myös sinfoniaorkesterin kanssa kuulemma. Pelattiin Sarin kanssa myös pari peliä Go:ta ja taisin kai hävitä molemmat. Pelit tosin tapahtuivat ihan opetusmielessä :-) Eipä Heinolassa sen ihmeempää, siellä on ensi vuonna asuntomessut ja käytiin sitä aluetta vähän ihmettelemässä. Ihan kohtuullisella paikalla se on kyllä. Muuten tuli lähinnä luettua, nukuttua ja syötyä paljon. Lukemisista Michael Mooren Stupid White Men ei napannut kauheasti vaikka se nyt tuli läpi luettuakin. Mooren tyyli kirjoittaa on helvetin ärsyttävä ja jotenkin miehen olemus ikäänkuin duunareiden puolustajana on vähän heikoilla jäillä kun ottaa huomioon kaverin omaisuuden :) Paikoitellen kirjassa oli ihan hyviä lukuja kuten End of Men, mutta aika heppoisin perustein kaveri kuitenkin pieksi läppäänsä. Varsinkin tyypin ajatukset Israelin ja palestiinan -konfliktista olivat aika utopistisia ja vaikka Moore varmasti tietää paljon jenkkipolitiikasta tuntui mies olevan aika eri liigassa tässä mielessä. Mutta silti, huumorikirjana ei tuo nyt kovin paljoa naurattanut. Tietty lomalla piti olla vähän kevyempää luettavaa mukana eikä tuhatsivuisia eepoksia joten R.A Salvatoren Icewind Dale -trilogia sai vihdoin kyytiä.

mitäs muuta?

Yksi lautapeli mikä huvittaisi nähdä tai peräti saada on George R. Martinin kirjoihin perustuva A Game of Thrones joka ainakin parin previkan mukaan vaikuttaisi aika pätevältä peliltä, mutta tiedä sitten kun peliä hyllyille tulee enemmän ja pääsee lukemaan lisää arvosteluja. Martinin kirjaakin on odoteltu jo jonkin aikaa, A Feast For Crows antaa odottaa itseään ja julkaisu on kai tuossa ensi vuoden alussa. Kirjailijan sivulla taasen on lupaava teksti “Sorry, still not done.”. Pistää miettimään, kannattaisiko tässä lukaista tuo sarja nopsaan alusta, sen verran hyvää kirjallisuutta tuo kuitenkin on.

Gameblogin/Melankolian Mikko osallistui tuossa taannoin haluatko miljonääriksi -kamppailuun ja hyvin tuntui menevän. Tarvii muistaa tsekata shöy sitten kun se ulos putkahtaa.

Perhana kun missasin Blogimiitinkin. Mahtaa olla asiat huonosti kun keskiviikkoiltana vielä mietin, että siellä ne saunoo/juo/turisee. En kyllä muista mitä itse tein :-)

Kouluun

Koulu. Tuo korpimaista vihoviimeisin. Huomenna taas tutkitaan mitä me taitelijanrentut saadaan aikaan ennen joululomia. Tuo viikon latausreissu Heinolassa teki kyllä tehtävänsä. On taas ideoita mitä voisi viedä pidemmälle ja voisi taas paneutua uusien sivujen lykkimiseen sfääreihin.

hoo. Uusi veppiosoite on sitten www.arabuusimiehet.com/reko ja sähköposti samantien reko@arabuusimiehet.com. Noi rexx-osoitteet luonnollisesti forwardoi, mutta jos teillä jotain bookmarkkeja on tai ylipäätään mitään tuosta tallella niin vaihtakaa tähän uuteen ;-)

Voi ei. Saa olla kyllä viimeinen kerta tälläiset testit :-)

Wesley, tuo Siperian raivotautinen orava. Vaikken trekkiä kauheasti katsonutkaan niin tämä tuntuu kyllä kohtuupahalta rangaistukselta.

Huhjoo no olipas assyt. Drawn-kompossa selvisin kuudenneksi mistä voi olla tyytyväinen varsinkin kun pisteistä en kauheasti jäänyt seuraaville. Taso oli paljon parempi kuin viime vuonna. Drawn entryn saa tällä hetkellä täältä. Mukana on myös välivaiheet yms.

Freestyle meni yllättäen vähän käsille, sillä oma kuva ei screenille ees päätynyt. En tiedä missä vika, mielestäni duuni oli periaatteessa paremmin onnistunut kuin drawn-entry, mutta ei näistä aina ota selvää. Duunin saa täältä välivaiheineen ja varmasti se saitillekin tulee kunhan saan hommat uusittua.

Skenetriviassa tuli käytyä yöllä ja käteenhän se nyt arvaten meni. Väsyttää, kieli paloi jotain makkaraa syödessä ja grilli toimi moitteetta. Ens vuonna uudestaan :)