Pleix Filmsillä on hienoja lyhäreitä ja musiikkivideoita. Tsekatkaapa sivuilta esim. Futureshockin Pride’s Paranoia tai inhokliininen Beauty Kit. Tuon Futureshockin albumin voisi ehkä hommata, siitä onkin yllättävän kauan aikaa kun viimeksi tuli jotain levyjä hommattua. Taisi olla se Tori Amoksen Scarlet’s Walk viimeisin hankinta. Jotain leffaraitoja pitäisi hommata, vastaan on tullut paljon leffoja viime aikoina joissa on ollut kiva musiikki, mm. Gangs of New York pitää sisällään todella omanlaisensa scoren.

Lautapelihankintoina, tai no pelihankintoina nyt ainakin tuli kaksinpelisettiä lisättyä Lost Citiesillä ja Carcassonne: The Castlella. Molemmat vaikuttivat todella kivoilta ja Lost Cities kerettiinkin jo testaamaan. Carcassonne taas tuntuu sisältävän juuri sen verran uutta, että se ei vaikuta vanhan toistolta ja kaksinpeliin tuo todellakin tuntuu sopivan niinkuin pitääkin (Alkuun peli tuntui ihan yhtä isolta kuin nuo moninpelisetitkin, mutta pelko haihtui kun luin säännöt ja hiplasin paloja). Miksi kaksinpelejä? Aiemmin jotain pullan kohoamista odotellessa tuli vedettyä Sarin kanssa jotain kaksinpelivariaatioita monen pelaajan peleistä mihin ne eivät oikein sopineet joten näin homma hoituu paremmin.

create your own visited country map

or write about it on the open travel guide

Nojoo, vähän on matkaa vielä tehtävä näköjään. Bulgaria tuntuu tuon kartan perusteella olevan miljoonan kilometrin päässä noihin muihin matkakohteisiin verrattuna :-)

Edellä mainittu Fog of War oli aivan mainio ja tietty yksi näytös kun oli niin se oli myös tupaten täynnä. Forum 1 ei ole paras sali jos tarvii olla hitusenkin keskirivin etummaisella puolella. Ennen varsinaista päänäytöstä esitettiin noin 20 minuuttinen Werner Herzog Eats His Shoe mikä oli yllättävän relevantti ja hauskakin. Kyseisessä pätkässä Herzog halusi enemmän julkisuutta Morrisin tulevalle elokuvalle Gates of Heaven ja halusi, että joku isompi studio ottaisi sen levitykseen. Saadakseen porukkaa ensi-iltaan, Herzog söi siis omat kenkänsä ja tupa oli aika täynnä. Toinen syy kengän syömiseen oli tietty lupaus, että jos Morris joskus ohjaisi elokuvan, Herzog söisi kenkänsä jotka lupausta tehdessään piti jalassa. Kengät olivat kyllä nähneet kaikenlaista, mutta sipuli + chili-viritelmien kera, litra ankanrasvaa ja viisi tuntia kattilassa tekivät terää.

Pistin huuto.nettiin rojua myyntiin. Tai no rojua ja rojua, mutta kuitenkin. Sinä siellä, aloitteleva tai jo hieman kokenut valokuvaaja. Osta hyvä kamera! Mukaan saat vielä 50mm objektiivin, filmilaukun, 10+ rullaa hyvää filmiä ja paristoperän kameraan!. Tai sinä, trendikäs ja hip kaduntallaaja, Sonyn NetMD minidisc odottaa ottajaansa. Testivoittaja ei skippaa tai pompi vaikka pyörisit tukevassa humalassa alas kaivopuiston kallioita.

Duunissa löytyi tulevalle pelille kova kilpailija. Onhan Activision iso lafka, mutta ei niiden nyt aivan kaikkea tarvisi julkaista :-)

Docpoint

Hoo, Helsingissä pyörii Docpoint, siis Helsingin dokumenttielokuvafestivaali ja kaverin vapaalippujen johdosta käytiin tsekkaamassa jo hieman vanhempi When We Were Kings joka kertoo Cassius Clayn aka. Muhammed Alin huippupäivistä. Ei dokkari nyt niin megana lämmittänyt kuin siitä kuulleista kehuista voisi olettaa, mutta hemmetin hyvän kuvan itse miehestä se antaa. Paljon tilaa on annettu Alin persoonalle ja siihen mikä mies oli nuoruuden päivissään. Loppukollaaseissa on tietty legendaarinen taistelu George Foremanin kanssa. Joku myöhässä oleva kesätyöntekijä oli kyllä Forum 1:ssä säätämässä projektoria, ekat 20 minuuttia katsottiin materiaalia ihan väärässä kuvasuhteessa ja loppujen lopuksi kuva oli kyllä oikeassa suhteessa, mutta itse kankaan suhteen kohtuu perseellään. Noh, eihän tässä mitään megaleffaa oltukaan katsomassa, mutta ihmetyttää silti.

Dokkareissa on tulossa vielä ensi sunnuntaina itseäni kiinnostava Fog of War joka kertoo Robert S. McNamarasta … Ja niille joille tuo ei sano mitään niin kerrottakoon, että kyseessä on siis mies joka toimi niin JFK:n kuin Johnsonin puolustusministerinä ja näissä rooleissa mies kattoi vuodet 1961 – 1968 eli ei mitään ihan turhia kausia. Mies oli avainroolissa Vietnamin sodan synnylle ja sille politiikalle mitä sinä aikana harjoitettiin. Dokkari on Errol Morrisin ohjaama ja todennäköisesti käsittelee pitkälti miehen toimia Vietnamin sodan aikana ja asioita mitkä saivat miehen tuntemaan syyllisyydentuskia jälkeenpäin.

Kirjoista

Niinjoo, tuo oikealla näkyvä Churchillin teos on muuten oikeasti luvun alla. Kirja on vaan noin 1000 sivua täyttä tietoa ja Churchillmaiseen tapaan kirjoitettu joten siinä kestää vähän aikaa. Silti, enää 150 sivua jäljellä about. Hemmetin hyvä kirja silti ja siinä välissä on tullut kyllä luettua kaikkea muutakin. The Real Bravo Two Zero meni nopsaan läpi ja oli parempi kuin odotin. Hyvin kirjoitettua kamaa ja varsin informatiivista. Taistelen myös vierotusoireita vastaan lukemalla uudestaan läpi George R. Martinin Song of Fire and Ice sarjaa ja tuli tuossa luettua Clash of Kings juuri uudestaan. Helvetti sentään, äijä kyllä jaksaa pistellä verkkosivuilleen otteita tulevasta neljännestä osasta, mutta paljoako ne nyt mitään hyödyttävät. Erehdyin yhden kappaleen lukemaan ja ei se kyllä siihen odottamiseen mitään helpotusta tuonut! Toivottavasti mies ei vaan kuole. Vanha kun on.

Tuli tuossa jotain muutakin luettua, mutta noi edellämainitut nousee päällimmäisenä mieleen. Churchillillä on vaan iso varjo eikä sen alta heti pääse pois.

Urgh. Vammaisena piirteenä kommentointihäkkyrälle näkyy olevan se, että joka kommentin myötä blogini näyttää “päivittyneen” Pinserin Blogilistalla. Voi toki olettaa, että alkuhuuman jälkeen kommentteja ei nyt sada ihan jatkuvasti, mutta kai tuosta päivitysvimmasta tarvii hetken kärsiä. Toisaalta, en taida ikinä blogata päivässä monta kertaa putkeen vaan teen sen yhden entryn ja annan olla. Joskus harvemmin olen lisännyt näihin entryihin jotain, mutta pääasiallisesti mitään uutta kommenttien lisäksi ei pitäisi näkyä kun kerran olet päivityksen käynyt katsomassa. Ja jos jotain uutta on niin näet sen varmaan seuraavalla kerralla kun blogia vilkuilet.

Puuh, mutta joo. To-do lista on kasvanut taas hitusen, yhden veppisivun sain juuri tehtyä ja toinen olisi tulossa, sitten on jo vähän pidempään pitänyt iskeä uutta valokuvamatskua sun muuta sivuille. Kauhea vääntö myös ollut, että sitä mahtuu siihen perinteiseen 9-5 aikatauluun Mörkönallen luolassa ollessani ja loppuilta menee yleensä idlatessa jonkun leffan ääressä. Eiköhän tämä tästä toivottavasti taas urkene.

DVD

Viime aikoina on tullut kelattua taas Tarantino-pätkiä uusien julkaisujen muodossa. Jackie Brown varsinkin on ihan helmi ja varmaan Tarantino-pätkistä se parhain. Extroista näkee myös, että taitaa se olla Tarantinonkin lemppari. Jos mukana on kokonaisuudessaan megahelmi Chicks with Guns niin voiko siitä ylöspäin enää nousta? Pulp Fiction tuli katsottua myös aiemmin ja arvostus leffaa kohtaan nousi taas ripauksen. Tälläisiä hyvien leffojen pitäisi juuri olla, uusintakerroilla ne paranevat ja sen jälkeen kun juoni on selvillä niin voit keskittyä hahmoihin. Tylsät ja valmiiksipureskellut pätkät tunnistaakin helposti siitä, että juonen nähtyäsi/tajuttuasi leffan pariin ei tarvitse enää palata ellei ole ihan pirun tylsää. Omalla tavallaan Tarantino duunaa aika teatterimaista kamaa näyttelijöilleen. Reservoir Dogs pitäisi vielä hommata, vähän harmittaa vaan ettei em. levyjen kaltaisia spessuversioita tuosta ole vielä ilmestynyt. Tai no on sellainen yhden levyn, mutta kuvasiirto on kuulemma mitä on jne. Play.com:ssa on siltikin aika pirunmoiset alennukset päällä ja sieltä noita saa miljoona kertaa halvemmalla. Pisti taas mietityttämään, että hiljattain ilmestynyt Gangs of New York maksaa paikallisessa anttilassa sen 27+ euroa ja Playstä sen saa tällä hetkellä 14 eurolla. 27 euroa on aika pirun järjetön hinta dvd:stä ja joku 20 euroa on se raja meikällä minkä viitsin levystä maksaa, että sen saa suoraan käteen.

Lautapelejä taas

Viime viikonloppu meni Jyväskylän vaikutuspiirissä lähinnä lautapelejä hakaten. Saatiin kasaan taas vanhoja Heinolan tuttuja jotka luonnollisesti ovat levinneet ympäri Suomea ja oli tilaisuus pelitestailla jotain joulun antimia. Mystery of the Abbey oli meikän lemppari, kyseessä on Cluedo-tyylinen etsiväpeli jossa selvitetään kuka luostarin 24 erilaisesta munkista on raaka murhaaja. Peli on luonnollisesti Cluedoa miljoona kertaa hauskempi ja haastavampikin koska mukana on ripaus tuuria ja teema on erittäin vahvasti sisällä pelissä. Menemättä sääntöihin sen kummemmin, pelissä voi kysellä muilta pelaajilta ovatko he nähneet sitä ja sitä munkkia ja luonnollisesti kysymykset pitäisi muotoilla niin, ettei muut pelaajat saa vihiä siitä mitä ajat takaa. Pirate’s Cove oli myös ihan helmi ja vähemmästäkin tuli mieleen The Secret of Monkey Island ja oma pelinikin lähti hienosti käyntiin kun vastapelaajan kanssa tuli merellä hieman kärhämää ja oma paattini sai vähän mustelmaa six gun saluten muodossa (kaikki saamasi vahinko toistuu jokaiseen osumakohtaan sen yhden valitun sijaan). Pelissä on toki paljon tuuria mukana, mutta sen takia nähtiin myös paljon matseja joissa selvä altavastaaja sai räiskittyä isompaa laivaa kunnolla ennenkuin isomman laivan massiivinen tykkipatteri onnistui edes osumaan. Coloretto oli myöskin hilpeä ja tätä on tullut viime aikoina pelattua ihan pirusti. Niin julmetun simppeli korttipeli, mutta selittämättömällä tavalla tosi addiktiivinen ja mitään suoraa tietä voittoon ei tunnu olevan.

Jees, lähdenpä töihin. Tänään menee pitkään.

Iskin BlogKommin kommenttisysteemin kun sen puute alkoi häiritsemään. Toivottavasti toimii. Tarvii hienosäätää vielä, mutta asennus ja alkusäätö oli ainakin iisiä.

Nokkasen Rekon Seikkailuita Työelämän Pyörteissä

Kello pärähti soimaan 07:00 ja heräsin kuolaisesta unestani kuin vastasynnytetty siili. Alkumeditaatioiden aikana suoritettu suihku ja ruokintahetki toivat eloa arkeen ja pian olin reippahasti matkalla kohti Puistolan juna-asemaa. ‘Onpas vähän ihmisiä liikenteessä tähän aikaan’ ihmettelin, mutta jatkoin ylväänä matkaa. Oli ilmeisesti sen verran aikaista, etteivät kaupatkaan olleet auki tai uutislehti 100:aa jaettu, mutta hyppäsin silti junaan kolmen muun matkustajan kera ja koko pääkaupunkiseutumme tuntui kovin autiolta.

Junamatka meni nuokkuessa vaikken jostain syystä K-junaa saanutkaan vaan matelevampaa laatua olevan N:n. Pasilassa putkahdin veturista ulos kuin Charlie viidakosta ja temmoin kohti duunia. ‘Onpas vähän ihmisiä eikä ne kaupatkaan ole vielä auki’. Duunipaikalle mentäessä olin urheasti ensimmäinen joka koneelleen istui siinä 08.00 ja aika meni lähinnä softia instatessa. Kello 10.00 mennessä aloin jo miettimään missä muut ovat, mutta olin myös kuullut, että se olisi aika normaalia. 10.28 heitin irkin hiljaisuuteen ‘Onpa muuten hiljaista kuin huopatehtaalla täällä duunis’ johon vastauksena tuli epäilyitä onko muillakaan duunipaikoilla paljoa jengiä. ‘Miksei olisi?’ mietin, mutten sanonut mitään. Jossain vaiheessa ruudulle pärähti se jo monta kertaa nähty ‘Reko etkai sä oo töissä tänään?’.

Loppiainen.

Ok, no ehkä tämä selittää sen miksi Puistola oli aamuseiskalta aivan hiljaa eivätkä kaupat olleet auki tai satasia jaettu tai miksi K- tai P-Junat eivät kulkeneet ollenkaan. Tai miksi Pasilan asemalla Pikkolot ja Hesburgerit katselivat minua lukittujen oviensa takaa ja miksi duunissa tuli juteltua vastapäiselle seinälle kun siellä ei ketään ollut. Irkkikin oli niin hiljaa, että voisi olettaa koko IRCnetin koostuvan jostain vanhustentalosta. Onneksi tämä ei ole ensimmäinen kerta kun sitä lomapäivänä menee duuniin. Sitä on itseasiassa jatkunut koko elinikäni, oli sitten kyseessä koulu tai työ. Aikanaan kello herätti ja huomasin olevani myöhässä, juoksin silloisen takametsän läpi ja oikeastaan koko matkan koululle kunnes havahduin sen tyhjällä ja autiolla pihalla sen olevan täysin tyhjä ja suljettu. Kauan eläköön lauantai. Kukahan perkele sen kellon oli laittanut herättämään?

Joo-o. Kun ei ihminen käytä/tarvi kalenteria tai kuuntele radiota tai ylipäätään muista ihmepäivien päivämääriä niin tälläistä tapahtuu. No tuli sitä sentään jotain duunissa tehtyä ja pakkohan se nyt oli paikalle mennä kun työ vasta maanantaina alkoi :)

Pelejä

Seikkailu/rpg-rintamalla läpi meni juuri toistamiseen Planescape: Torment joka pieksee juonellaan reilusti monet megahyvätkin seikkailupelit. Tämä on vieläkin sarjassaan ainoita, joiden hahmoista välittää ja joiden kohtalo kiinnostaa. Ei mitään maailmanpelastelujuonia, mutta paljon parempia juonia siitä huolimatta. Yksi yö ei nukuttanut joten installoin ja pelasin aamuun asti Fallout 2:ta. Aikanaan se ei läpi mennyt koska kaikki paikat koluttuani ja sen viimeisen paikan löydettyäni hahmolle ojennettiin perse käteen jo etuovella. Tiedä sitten missasinko jonkun vaihtoehtotodellisuuden missä kokemusta olisi kertynyt lisää, mutta mielestäni hahmo oli aika pirun pitkällä. No yritetään uudestaan sitten.

Pelit-lehdellä oli viime vuoden lopulla tarjouksena vuositilauksen yhteydessä Jak & Daxter 2 kaupan päälle ja koko peli+tilaussetille hintaa vaan 39e. Tulisi nyt itse peli vaan.

Niin ja hyvät uudet vuodet täältäkin :)