Päivä 4

Herättiin siinä 9-10 tietämillä ja Sari kävi hakemassa leipomosta croisantteja ja sämpylöitä. Safkattiin, jonka jälkeen siirryttiin rannan metsästykseen. Alkujaan idea oli mennä St. George’s rannalle, joka sijaitsee saaren toisella puolella, mutta seuraava dösä menisi vasta parin tunnin päästä. Päätettiin sitten pitäytyä kylän omalla rannalla, joka oli pienen mäen nyppylän takana noin viiden minuutin kävelymatkan päässä. Oli selkeästi lämpimämpi päivä, tuuli oli melko tyyni ja lämpötila lienee siinä +30 paremmalla puolella.

Oli pakko päästä testaamaan snorklausta ja samalla tuli napattua Sarin vedenalainen kamera messiin. Kamera oli sellainen kertakäyttöhärdelli mikä tippui yhden Lacien ulkoisen kovalevyn mukana matkaan. Snorklaus oli varsin siistiä. Joskus lapsena sitä testasin, enkä oikein tajunnut ideaa, mutta nyt se sujui mainiosti. Sukeltelin ihan pirusti ja olin vedessä varmaan tunnin ajan. Homman oppi nopeasti ja pian sitä tutkittiin merisiilejä sun muita pikkupiipertäjiä.

Rannalla oli aika lailla porukkaa ja Sarikin snorklasi sydämensä kyllyydestä. Meikän osalta ennen snorklausta tapahtui pieni kämmi, mutta siitä lisää myöhemmin. Rannalta lähdettiin siinä kahden tienoilla ja seuraava etappi oli selvittää monelta Paroksen lautta lähtee. Niitä menee pari erilaista, yksi vähän silloin tällöin Parikiaan (josta tultiin Antiparokselle) ja toinen autolauttamalli, joka menee puolen tunnin välein hieman eteläisempään osaan Parosta, Pountaan. Mentiin sitten sillä kolmen autolautalla sinne eteläiseen osaan kun ei jaksanut venata sitä perinteistä lauttaa. Saavuttiin johonkin ihmeen tuppukylään ja ta-daa, seuraava dösä sieltä Parikiaan menisi vasta joskus neljän jälkeen.
Näkymä huoneemme parvekkeelta

Pientä eroosiota rannan kivissä

Lintujen mainio koti rakennettuna tornin raunioihin

Venattiin ja venattiin. Aurinko oli aika armoton, mutta lopulta dösä tuli. Se tietty meni pidemmän kaavan kautta ja ajoi johonkin huitsin nevadaan ja vastaa sitten (tankattuaan) meni Parikiaan satamaan. Jos bussista olisi tiennyt niin samantien olisi voinut venata Antiparoksella sitä 16.30 ei-autolauttaa, koska nyt tulos oli vähän +-0.

Sightseeing jäi aika heikoksi. Keskustaan saavuttaessa oltiin jo vähän auringonsyömät, joten napattiin parit pitat (1,80e) ja haahuiltiin kaupungilla. Seiskan lautalla takaisin ja tässä vaiheessa selässä alkanut outo kihelmöinti vähän jännitti. Sari teurasti isovarpaansa lautan yläkerran metallireunaan ja varvas sanoi vähän au. Huoneessa nappasin sitten paidan pois päältä ja alta paljastui kokonaan palanut selkä. Smooth. Snorkkelointia tunnin verran ilman aurinkorasvaa selässä (selkähän siinä on pinnalla miltei koko ajan ) on voittajan ratkaisu. Toivuttiin siinä vastoinkäymisistä huoneessa ja lääkittiin pahimmat vammat parhaan kykymme mukaan. Aiempina päivinä tuli oltua raflassa jo joskus 19-20 tienoilla johtuen vähän vinksahtaneesta rytmistä, mutta tällä kertaa osuttiin muiden ihmisten kanssa samaan aikaan syömään.

Matkattiin pitkin pääkatua joku 300 metriä kunnes tuli vastaan eka rafla, joka ei ollut täynnä ihmisiä. Nimeä en muista, mutta oli kadun oikealla puolella ja katettu ruusuilla. Rafla oli muuten perinteinen terasseineen, mutta vasemmalta puolelta pääsi takapihalle joka oli seinän ympäröimä ja puunlehtien miltei kokonaan kattama. Mesta oli varsin lämpimästi valaistu ja mikäs siinä oli syödessä puunlehtien katveessa. Paikalla pyöri myös kolme kissaa, joista yksi oli niin turpaanvedetyn näköinen, että olikohan vaan joku satunnainen kulkukissa. Kaksi muuta oli ihan hyvässä kunnossa ja toinen niistä oli aika kova puskemaan. Tilattiin miekkakalaa ja dog fishiä. Dogfish + tzatziki + Heineken oli yhteensä 8,50e tietämillä ja oli ihan maukas kokonaisuus. Heinekenin voisi ehkä unohtaa jo vihdoin.

Maksoin visalla ja jätkä siinä hetken aikaa ihmetteli, haki sitten koneen paikalle, tulosti kilometrisen kuitin eikä tietenkään kantanut kynää mukanaan…

Jossain 23.00 tienoilla oltiin takaisin kämpillä, selkä pikkaisen turvonneena ja tuntuu tosi hyvältä jos sattuu auringon tuottamista palovammoista pitämään. Saas nähdä mitä nukkumisesta tulee. Ajattelin herätä nimittäin viiden tienoilla ja kuvata auringon nousun.
Matkasuunnitelma olisi tällä hetkellä kai seuraava, huomenna klo 10.00 lautalla Parokselle, sieltä 10.45 – 11.35 akselilla Naxokselle. Siellä yksi yö ja lauantai-aamuna Amorgokselle jossa ollaan maanantaihin asti. Siitä Koleaerilaroriraräähin (yksi pieni saari siinä Naxoksen ja Amorgoksen välimaastossa) (Koufonisia, toim.huom) ja siellä jokunen päivä, jonka jälkeen Naxoksen kautta Santoriniin noin To-Pe akselilla. Saas nähdä miltä suunnitelma näyttää tulevaisuudessa. Hyvää yötä ja onnellista heinäkuuta… (-.-)

Päivä 3

Käytiin eilenillalla syömässä jossain vähän satamaa kauemmassa paikassa. Sari söi pizzan ja meikä Souvlaki Chicken with Bacon, jossa oli kanapaloja käärittynä pekoniin ja varrastettuna. Oli ihan jees ja 7.90e arvoista. Sen jälkeen vähän hamuiltiin missä ulkoilmateatteri on (menossa oli The Terminal) ja etsittiin rantoja. Antiparoksen kaupungin (onko se nyt se Chora sitten?) pohjoispuolella oli ilmeisesti joku ranta, muttei osattu vielä kaupungin läpi sinne navigoida, kiitos kreikkalaisen sokkeloarkkitehtuurin. Päädyttiin sitten huoneistosta kulman takana olevalle rannalle, jossa fiilisteltiin maisemia ja laskevaa aurinkoa. Leffa jäi tänään välistä, kun tuli uni silmään kiitos aikaisen herätyksen. Da Vinci koodi sai vihdoin alkunsa, kaikki muut sen ovat varmaan jo lukeneet.

Aamulla oli ideana, että tutustutaan siihen Antiparoksen luolaan ja syöksytään rannalle ihan kunnon auringonpalvontaan. Ensin vaan jostain ruokaa. Juoksin läheiseen kahvilaan ja pistin tilaukseen munakkaan pekonilla sekä teetä. Cafe Del Mar vol. 5 soi ja aamiainen maittoi. Hintaa tuli 6,50e mikä on aika peruskallista, mutta oli ainakin hyvää.

Ennen kuin hypättiin bussiin mikä vei luolille, käytiin katsomassa kaupungin eteläistä rantaa, jolle tänään myöhemmin suunnataan. Matka luolille kesti jotain 15-20 minuuttia ja itse luolat oli varsin hienot. Ensin noustiin jokunen metri isolle suuaukolle mistä sai ostaa liput ja sen jälkeen sai omalla vauhdilla tarpoa. Luola laskee jotain 150-200 metriä maan alle minne menee älyttömän kapeat portaat varustettuna kääpiölle sopivalla kaiteella. Sai vähän varoa kun näillä 50cm leveillä portailla asteli jengiä molempiin suuntiin. Luola oli kyllä hieno, kunnon vertikaaliperspektiiviä ja joka paikasta hohkasi valo syvän oranssista kylmän siniseen. Halogeenitaikaa. Heti sisään astuttaessa hyökkäsi vastaan hitonmoinen kosteus ja alas päästessäni oli paita jo litimärkä. Puolessa välissä portaisto jakaantuu kahtia, luolassa on aikojen saatossa tehty kaikenlaista ampumaharjoituksista luolamaalauksiin ja se on nähnyt ties minkälaista käyttöä. Salama oli ihan turhanpanttina messissä, ei sillä pahemmin mitään heijastanut. Olisi pitänyt tajuta ottaa jalusta messiin.

Antiparoksen mukavaa rantaa. Mitä pidemmälle käveli, sen korkeammaksi rantavalli nousi ja oli paikoitellen vaarallista, koska eroosio oli syönyt maata todella syvälle maanpinnan alle. Reunalla ollessasi olit oikeasti jo meren päällä

Antiparoksen auringonlaskua – paikalle tuli pällistelemään moni ihminen

Paikallinen ravintola Antiparoksella. Paikkoja oli monta ja pitkälti ne olivat varsin mukavia kaikin puolin

Luolilta lähdettiin ja lämpöä oli varmasti yli +30. Kahden tienoilla syöksyttiin eteläiselle rannalle, noin 5 minuuttia kävelyä satamasta. Anastimme pari pinossa olevaa aurinkotuolia ja jäimme köllimään aurinkoon. Aina välillä tuuli katosi ja alkoi älytön kuumotus, joka kyllä kertoi jotain lämpötilasta. Vieno tuuli pysyi kuitenkin päällä miltei koko ajan, joten olo oli mitä parhain. Kävin heti alkuun pulikoimassa ja vesi oli ihan sopivan lämmintä. Sari testasi uimamaskia ja viettikin ajan pää veden alla merenpohjaa ihmetellen. Oma pyhä tehtäväni olemassaolevien rusketusrajojen poistamiseksi alkoi ja Da Vinci Code eteni jo puoleenväliin asti. Rajat silti pysyivät ja joku kävi perimässä 6e kahdesta aurinkotuolistamme. Sarin maskia piti myös testata ja lo’ and behold, näin maski päässä veden alla itseasiassa yllättävän hyvin. Kai se on se veden taitto mikä auttaa. Pakkohan joku snorkkelisetti sitten on hommata, jos sitä ei pinnan alla ihan pöllö ole. Rannalla oli leppoisaa ja merenpohjassa oli aika paljon merisiilejä, mikä aiheutti pelonsekaista hämmennystä ja kauhuntäytteistä kutinaa. Rannalta palattiin noin viiden pintaan ja huomenna voisi käydä tsekkaamassa saaren eteläkärjen rantaa. Mielessä pyörii myös pyörän vuokraus ja nousu johonkin kukkulalle auringonlaskua odottamaan. Saas nähdä…

Pääkadun varrella tuli safkattua jossain F5 tms. nimisessä paikassa. Alfa-olut upposi ja ruokana sai kelvata Gyro Plate. Hintaa oli yhteensä 7.50e ja oli ihan tuhti annos, joten hyvä homma. Sari soi gyropitan ja hetken päästä matka jatkui ja lädettiin etsimään sitä kaupungin pohjoisrantaa. Nyt se vihdoin löytyi ja joskus 20:00 tienoilla tuli todettua, että kamera olisi poikaa kun aurinko oli jo laskusuhdanteessa. Hain sen ja ostin samalla 11e snorkkelisetin. Tuli todettua, ettei ihan hifisettiin kannata pistää rahoja kun ei tätä varmaan tule joka päivä harrastettua.

Kipaisin kameran kanssa takaisin pohjoisrannalle mihin tuuli kävi kovemmin ja aurinko oli par’aikaa laskemassa. Kova aallokko söi saaren reunaa ja syövytti siihen reikiä ja ajallaan taas pieni osa saarta mulahtaisi mereen. Saaren reunusta oli muutenkin aika arvaamatonta. Reuna kulki paikoitellen noin 3-6 metrin korkeudessa ja kovera reuna saattoi olla parhaimmillaan vai 10cm paksu pala maata. Varomaton kaveri voisi luulla, että alla on tukeva maa, kun kyseessä onkin vain ohut maakerros, joka kannattelee painoa 8 metrin pudotukselta. Pohjoisessa tuli jo laidunmaata vastaan maatilojen yms. muodossa. Jossain kaukana kiekui kukko ja tuli vihdoin kuvattua eka 1GB kortti täyteen. Ei lupaa hyvää kun reissua on vielä jäljellä niin paljon. Tässä vaiheessa voikin sitten paljastaa, ettei tuon kyseisen kortin kuvat selvinneet enää Suomeen asti kiitos yhden kreikkalaisen lafkan, joka ryssi polton dvd:lle.

Käveltiin takaisin pohjoisrannalle josta oltiin jo kaukana kun oltiin seurattu saaren reunaa ja alati nousevaa reunamaa. Katseltiin siinä auringonlaskua ja huomasin, että vasemmalla oli joku ilmeisen kreikkalainen kaveri kuvaamassa auringonlaskua Blue Star Ferries paidassa. Kävin kysymässä voinko ottaa kaverista kuvan mihin tyyppi vastasi, että tottakai. Lisäsin siihen vielä, että ottaisin kuvan siitä kun tämä kuvaaja ottaisi kuvaa auringosta. Mies oli ilmeisesti kuvaamassa jotain kreikka/antiparos-mainosmatskua ja käsitti väärin lisäkommenttini. Takaisin tuli vaan ärtynyt “No, you can’t photograph here in the same place. Go somewhere else, you aren’t free to do whatever you like here in Greece.” Ukko tuohtui niin supernopeasti, etten viitsinyt jäädä tappelemaan kuvausoikeuksista tai mistä koordinaateista aurinkoa sitten saa kuvata yleisellä rannalla.

Katsottiin kun Ra tippui mereen ja oli lopuksi vain pieni punainen pallo. Viimeiset 15 minuuttia olivat varmasti kaikkein kauneimmat, koska meri vaihtoi väriä varsin sutjakasti. Varsinkin kun aurinko paistoi suoraan rantaan iskevien aaltojen läpi, jotka hajosivat rantakiviin.

Loppuillasta mentiin noin klo 21.30 ulkoilmateatteriin katsomaan aiemmin mainittu pätkä. Liput oli 6e ja leffateatteri muuratulla pihalla, kattona yön pimeys ja tähdet. Varsin hieno ja säväyttävä kokemus.

Päivä 2 – Express Apollon

Herättiin 07:45 ja maksettiin Marialle huoneesta. Maria pisti mukaan pari korttia, joissa oli huonetiedot Paroksen & Antiparoksen mestoilta. Maria viskasi meidät bussiasemalle ja siitä matka jatkui bussilla. Satamaan mentiinkin jotain päätietä, jonka myötä ensin epäiltiin, että nyt oltiin joutumassa lentokentälle, mutta näemmä tieverkosto oli vaan vähän hassu. Tie vei saaren läpi ja laskeutui mutkaista alamäkeä pitkin rantaan. Näkymät oli varsin hienot, tosin tässä vaiheessa kaikki tuntuu hienolta kun on taas tuijottanut hetken Suomen mataluuksia. Island hopper’s guide puheli, että korvat menee kovassa laskussa ‘pop’, mutta eipä näemmä mennyt. Säädön jälkeen (häh, mikä lipputoimisto, missä?) saatiin liput Express Apollonille, joka oli näitä halvemman luokan lauttoja. Liput saatiin ja eikös laivaan astuttaessa tullut vastaan pari isoa apinaa, jotka estivät rinkkojen kanssa pääsyn laivan sisälle vaan ohjasivat yläkannelle. Heti lautan lähdön jälkeen voi sisälle siirtyä kuka haluaa, joten tämä tapa ihmetytti myös tulevilla lautoilla. Liekö vaan haluttiin hallita, ettei sisälle tule liikaa porukkaa? Siltikin, Paroksella oltaisiin kai joskus yhden tienoilla?

Yläkannella oli ihan kivat näkymät ja mikäs siinä oli seilatessa kun välillä vähän lepuutti, luki tai katseli maisemia. Kannella oli myös siirrettäviä tuoleja, joten aurinkoa pysty pakoilemaan tai ottamaan miten halusi. Vieressä oli myös pieni kioskin tynkä ja sisällä toinen, mitkä tarjosivat ihan kohtuullisia herkkuja. Alakerran kioskista piti saada hodareita, mutta kaveri sanoi, että kassakone ei toimi “come back in 5 minute”. Epäilen vahvasti, toimiiko se silloinkaan.

Santorinilla tuli katseltua vähän Kreikkalaista rakentamista ja kovin tuntuu olevan suoraa toimintaa. Raudoitetut betonipalkit pystyyn ja tyhjät aukot täytetään betoniblokeilla. Laastit ja rappaukset päälle, vähän maalia ja se on siinä. Talot tuntuu välillä jotenkin kovin lilliputtimaisilta ja värikoodi vaihtelee vaaleanpunaisen, sinisen ja valkoisen välillä.

Express Apollon, tuo Egeanmeren ylisuur hamsteri jatkui natisevaa ja heikkohermoista matkaansa aallokosta huolimatta. Meri oli syvän sinistä ja aina välillä horisontissa vilisti jokin saari. Äijä saikin sen kassansa kuntoon, tosin hodaria ei. Sen sijaan sain “pie with sausage”, mikä oli joku ihmeen leivos jonka sisälle oli leivottu nakki. Eksoottista. Täällä tuulee ihan pirusti ja laivan telakoituminen Iokselle muistutti väkivaltaista oksentamista.

Klo 16:30 Antiparos

Laiva meni sitten Naxoksen kautta ja kokonaismatka-aika oli jotain 4.5 tuntia. Kumma kyllä, se tuntui puolet pienemmältä. Paroksen saamassa oli järjetön Armada ihmisiä vastassa, joiden läpi päästiin ilman huoneentuputuksia. Outoa. Kuitenkin hetken päästä oli joku jamppa heittämässä läppää “where are you from?” ja “First time in Paros?” -linjalla. Harkitun tauon jälkeen mies osoitti mistä Antiparoksen lautta lähti ja tarjosi sitten huonetta. Luvattiin käydä katsomassa miltä huone näyttää ja niin tehtiinkin sitten kun Antiparokselle päästiin, mutta kun miehelle sanoi, että katsellaan vielä mitä ympäristö tarjoaa, tuntui melkein, että ukko masentui melkoisesti. Siltikin, aina ne huoneenvuokraajat olettavat, että syy huoneesta kieltäytymiseen on hinnassa, mikä näin jälkeenpäin oli se pienin ongelma mikä asuntoa etsiessä oli päällimmäisenä mielessä.

Lopulta päädyttiin johonkin George’s Rooms tms. nimiseen paikkaan sataman oikealla puolella. 20e huoneesta ja sillä sai oman kylppärin, ilmastoinnin ja jaetun jääkaapin. Mukana oli vielä parveke, josta pääsi katselemaan satamaan. Alakerrassa oli heti rantsussa jotain hanhia, viereisillä puhelinlangoilla mörisi pulu ja vieressä oli uhkaavannäköinen palmu. Lämpöä oli lienee joku +25 astetta ja seuraavaksi lähdettiin etsimään ruokaa.

Päivä 1 – Fira, Santorini

Lentokentällä sai kokea turvallisuuden tunnetta, kun omaa nimeä kuulutettiin turvatarkastukseen. Oma rinkka kamerajalustoineen päätyi satunnaisotannalla tarkastettavaksi ja siinä sitten katselin huvittuneena, kun vartija läpivalaisee rinkan kahteen kertaan ja lopulta penkoo sen auki. Meinasi vähän huumori loppua kun se oli niin hyvin pakattu. Oli kuulemma alimiehitys ja normaalisti tarkastus tehdään ilman omistajan läsnäoloa kahden vartijan voimin. Pommia ei löytynyt, mutta matka jatkui.

Lento meni hyvin ja näkymät saaristossa olivat hienoja hetkeä ennen laskua. +25 astetta ja siihen mukaan pieni tuuli niin ilmasto oli mitä sopivin. Heti kentälle päästyämme ja kamat liukuhihnalta noukittuamme (jalusta oli tietty irronnut, mutta seurasi perässä) päädyttiin pienen lentokentän aulaan. Aulassa joku infotiskin nainen vinkkasi sinne ja heitti liirumlaarumia Santorinista ja hetken päästä kysyi tarvitaanko huonetta. Nyypiä kun oltiin niin jo kelpasi, lähellä keskustaa ja 40 euroa. Oli kuulemma serkun huone. No sinne vaan.

Kreikkalainen miehenköriläs lastasi kamat autoon ja eikun kaasua. Diggasin menosta heti ensimetreillä, oltiin jo vauhdikkaassa matkassa kun Santorinin perusturistit jäivät odottelemaan bussiaan. Ihmeteltiin kun tien varsilta kaikki puut ja tolpat oli maalattu valkoiseksi noin metrin korkeuteen asti. Miksi lie? Jonkin aikaa körötettiin ja mies sitten lennossa näytti missä on bussiasema “tuonne päin ja vasemmalle” kunnes pamahdettiin asuntomme pihalle. Talo oli selkeästi suht’ uusi ja ympäristö varsin avoin muutamaa keskeneräistä rakennusta lukuunottamatta. Huoneiston omisti Maria, jolla oli ilmeisesti oma kämppä siinä meidän vieressä ja innokas skidi. 40 euroa lunasti meille ilmastoidun, suihkulla ja jääkaapilla varustetun huoneen mikä onnistui yllättämään mukavuudellaan. Huoneiston nimi on Koronous Villa ja kuultuaan suunnitelmamme lähteä Antiparokselle, oli Maria kovasti kauppaamassa siellä majailevansa kaverin majaa. Mikä lie serkun siskon tytär onkaan. Ennen kuin lähdettiin jaloittelemaan, pyysin Marialta kirjoitetun lapun kreikaksi, jossa luki jotakuinkin, että olen suomalainen ja haluaisin ottaa valokuvan. Moni tuntui englantia ja elekieltä tajuavan, mutta jos tässä kovin kauas joudutaan niin voi olla käyttöä tälläisellekin.

Lähdettiin siitä sitten Santorinin keskustaan. Tarkoitus on huomenna tosiaan lähteä Antiparoksen suuntaan, mutta vilaistaan vähän miten kreikassa nyt ylipäätään asiat etenee. Itse keskustassa oli aikamoinen hulivilimeininki. Jengiä paahtaa skoottereilla ihan tavatonta vauhtia pitkin teitä ja omaa nahkaansa saa silloin tällöin varoa. Santorini ja sen kaupungit on rakennettu tulivuoren jäämistöille minkä keskellä on vielä voimissaan oleva laavansyöksijä. Käveltiin siihen calderan reunalle, jossa luikerteli hirveä määrä pikkuteitä ja arkkitehtuurista oli vaikea saada mitään tolkkua. Siihen, mihin yksi talo loppui, alkoi heti toinen ja taloja oli porrastettuna toistensa päällä älytön määrä. Mietin koko parin viikon ajan miten täällä toimitetaan posti vai haetaanko se jostain, ei tuntunut mitään numerointia tms. järkeä näkyvän kaduissa.

Calderan reunalla oli baari nimeltä Franco’s bar. Sinne siis. Valkoiset rappuset alas ja hetken päästä yllä olevien turistikojujen yms. melu hälveni ja korvat täytti klassinen musiikki. Tilasin tiskiltä paikallista Mythos-olutta, peruslageria, ei ihmeempiä. Itse baari oli todella mainio, aivan calderan reunalla oli todella mukavia makuutuoleja ja näkymät aivan esteettömät suureen siniseen. Mikäs siinä olutta hörppiessä ja rentoutuessa. Muutuin myös varsin rennoksi siinä vaiheessa kun sain laskun. 7e bissestä. Tästä lisää myöhemmin.

Käytiin huvikseen kyselemässä mitä hinnat hotelleissa on. Hotelli Thirasiassa kolme yötä kahdelta tyypiltä olisi 40e. Mestassa oli uima-allas sekä huoneessa ilmastointi, suihkut, jääkaapit jne. Hyvä tietää. Nykyinen asumus oli kuitenkin kiva, skootterit ei vetele ristiin rastiin niin kuin pääkadulla ja eihän tässä oltaisi kuin yksi yö.

Sitten lähdettiin bussiaseman kautta kohti Iaa. Pieni kyläpahanen, jota mainostetaan kai välimeren pariisina tai jotain sinnepäin. Kuulemma hieno auringonlasku ja sen sellaista. Kylä sijaitsee saaren pohjoiskärjessä ja on samaan tyyliin rakennettu aivan calderan reunalle. Dösä sinne maksoi euron ja liikkui aivan ihmeellisellä aikataululla mihin oli hyvä totuttautua jo nyt. Matka Iaan oli hieno, kiemuraista tietä ja jarrujen pettämisen myötä oltaisiin jokunen sata metriä alempana varsin nopeasti. Iassa lähdettiin nopsaan kiertämään pitkin kiemuraisia katuja ja päädyttiin safkalle Thomas Cook nimiseen paikkaan. Selkeästi oltiin aikaiseen liikenteessä kun oltiin lähes ainoat paikalla. Paikan spesiaali oli täytetty pihvi + perunoita, joka kustansi 12,50e. Ihan ok, muttei kyllä hintansa arvoista. Sari veti spagetin ja pöytään lyötiin yllärijärkkärinä vesimelonia, persikoita sun muuta. Pohdittiin vähän miten tippi täällä hoituu ja kai siitä jotain tulikin. Loppumatkassa taisi tippi vähän jäädä, ei mahdu omaan kaaliin…

Iassa aurinko laski 20:37 ja laskua seurattiin enemmänkin bussista kuin mistään kielekkeeltä. Seuraava dösä olisi lähtenyt ties koska ja tännehän varmaan tullaan uudestaankin vielä matkan aikaan, joten mikään ihmetarve fiilistelylle ei vielä ollut. Sarille alkoi tulla jalkaan taas yhtä ihmeen ihottumaa mitä nähtiin jokunen vuosi sitten, mutta eipä ainakaan leviä. Suihkuun ja unta kaaliin…

Kovaa on pakkailu, joten onneksi mukaan ei tarvi miljoonan eri kelin vaatekertoja. Kirjoja on lauttoja varten aika hyvä kasa (Ironfire, The Prince, Da Vinci Code sekä On Killing), samoin kynät + kirjanen on pakattu jos tulee inspistä piirtää. Tietty matkapäiväkirjaa tulee varmasti pidettyä. Itse reittiä katseltiin päällisin puolin, mutta päätettiin, ettei pidetä mitään minuutti-, tai edes päiväaikataulua vaan edetään sopivassa tahdissa pitkin saaristoa. Alkuun olisi tarkoitus tottua vähän ympäristöön, joten pysytellään Santorinilla ensimmäinen päivä. Sen jälkeen aamulla joskus lautalla Parokseen ja siitä hyppy sen pikkuserkkusaarelle, Antiparokseen. Paros näyttää hyvältä tukikohdalta, koska siitä syöksyy lauttoja joka suuntaan. Mahdollisia kohteita siitä eteenpäin on tietty Naxos, Mykonos ja Amorgos (se saari missä Bessonin Le Grand Bleu:n alku kuvattiin. Riippuen sitten fiiliksistä voi noilla saarilla olla joko vähän tai kauan aikaa ja jos joku ei nappaa niin ympäristöstä löytyy varmasti muita mielenkiintoisia saaria.

Tämä blogi hiljenee pariksi viikoksi, Flickrin kuvat voivat päivittyä toki, mutta muita päivityksiä on varmaan turha odottaa.

Juhannus meni kevyesti grillatessa, mitenkäs muuten. Oli kiva helle siinä päivällä ja kana maistui. Loppuillasta lähdettiin vielä perinteisesti hietsun rannalle katsomaan Seurasaaren kokkoa. Kiitos kaikkien niiden veneiden, näytti seurasaari olevan kauppasaarron alla ja juhannuskokko loi enemmänkin kuvitelman, että jokin laivoista olisi ollut tulessa. Ihmisiä oli paikalla kuitenkin aika hyvin ja pari ihan hyvää kuvaa tuli kuitenkin otettua, joista otsikkokuvana näkyy niistä toinen. Hyvät jussit kaikille, oma veikkaukseni hukkumiskuolemista on seitsemän henkeä, katsotaan miten käy.

Kasailin tässä Kreikan matkaa varten vähän listaa kamoista mitä ei ainakaan saa unohtaa, saa nähdä sitten kohteessa miten käy. Isä soitteli aiemmin päivällä ja puhkui innosta reissumme puolesta :)

Eastfront ja Liberty lähti tännepäin Columbia Gamesilta. Mainiota. Toivottavasti joku hakee ne sitten tullista kun olen matkoilla.

Yleistä trendiä noudattaen tuli itsekin asennettua Flickr ja nyt pitäisi kuvabloggailu onnistua suoraan tänne sivuille. Tulee vaan kauheaa valinnanvaikeutta kun arabuusimiehillä on myös oma moblogi ja nyt olisi pari paikkaa mihin kuvia voisi pistää. Ehkäpä noudatan pientä harkintaa ja mietin mitä tuonne Flickriin tulee laitettua ;-)

Noin 1.5 tuntia myöhemmin: Jaahas, tapahtui jotain äärimmäisen mystistä. Iskettyäni Flickrin tuohon sidebarin, kaikki header-yms. kuvat ja taustamääritykset katosivat. Poljin siinä sitten noita wordpressin lukuisia .php filuja ja kurkkailin stylesheettiin, mutten kyllä ihan hetkeen tajunnut tuota css-viidakon logiikkaa. Sain nyt orkkisleiskan takaisin miinus header ja footer-graffat kun siirsin jotain tyylimäärityksiä php:n sisältä kokonaan itse stylesheettiin… Saas nähdä koska tätä saittia uskaltaa alkaa muuttamaan, tiedä mitä käy :-)

Tänään tuli haettua Rajalasta vihdoin Sigma 20mm/1.8 laajislinssi, joka Sakella on ollut käytössä jo jonkin aikaa. Näistä on digijärkkäreillä vähän pulaa koska niiden 1.6 kroppikerroin muuttaa tämänkin linssin 32 milliseksi. Ihan kohtalainen laajis on mitä kokeilin ja tarkentaa vieläpä mukavan lähelle. Tämä lähtee Kreikkaan mukaan varmasti. Sitten tuli pulitettua aivan himmeitä hintoja 82 millisestä pleksinpalasta, että sai linssille suojan, mutta ei voi mitään. Samaan satsiin tuli otettua vielä pikalaukaisin, vanha analogikameran piuhahan ei luonnollisesti toimi digivehkeen kanssa…

Tuossa Sigmassa on vähän hassu AF/MF (fokus) kytkentä jossa ensin painetaan napilla objektiivi joko AF tai MF asentoon, sen jälkeen vedetään fokusrenkaasta joko ylös tai alas, riippuen kumpaa tarkennusmoodia käyttää. Meinaa lähinnä sitä, että jos nostaa kameraa vaikka pöydältä objektiivista kiinni pitäen niin fokusrengas liikahtaa ylöspäin AF-moodiin jos se oli aiemmin MF. Pikkuvikoja, mutta menee hetki totutellessa. Aivan jumalattoman äänekäs vehje se on autofokuksensa kanssa, mutta sen nopeudesta on paha sanoa mitään. Ainakin läheltä kauas menee kyllä hetki, muttei mitään kriittisiä aikoja.

Ostosinspiraation puuhassa ja kovotilan täyttyessä kävin Verkkokaupasta nappaamassa yhden Lacien lisää, tällä kertaa Big Disk Extreme 320gb, jota kassalla hain nimellä “Big Dick Extreme“. Aiheutti parit naurut. Mitähän meikälläkin oikein päässä liikkuu? Lacien kovot on kyllä mukavia, ne on näppärän näköisiä ilman sen kummempia hilavitkuttimia, on suoraan macille formatoitu ja pinoutuvat todella hyvin päällekäin. Niille on vielä todella kiva spotti tuossa Powermacin kantokahvojen välissä ja kun vielä värikin on about sama niin huh. Tarkoitus olisi vähän organisoida levyjä, siirtää yhdelle kovolle kaikki valokuva- ja grafafjutut ja kenties peilata niitä toiselle ihan backupin takia.

Koneesta alkaa kyllä Firewire portit loppumaan, varastossa tosin olisi yksi firewire-kortti millä saisi pari slottia käyttöön, tarvii varmaan harkita.

Itärintamalle mars!

Kaupat kariutui Boardgamegeekissä Eastfrontin osalta ja Visa vingahti sitten Columbia Gamesin suuntaan. Tilasin kertaheitolla Eastfrontin ja pikaisen pohdinnan jälkeen Libertyn, molemmat Columbian blokkipelisarjaa. Libertystä on kokemusta yhden pelin verran, tykkäsin aiheesta, isommasta kartasta ja parista sääntömekaniikasta. Eastfront vaikuttaa kutkuttavalta ja harkitsin hetken aikaa jos olisi samalla tilannut jotain Westfront yms. tavaraa messiin, mutta se olisi ehkä hitusen liian iso siirto tällä hetkellä. Jos Eastfront koukuttaa kunnolla ja löydän sille jonkun aktiivisen pelikaverin niin voi harkita laajennuksia. Eipä silti, oma peliporukka on ollut aika vapaa kaikelle paitsi Tigris & Euphratekselle. Siltikin, tavoite oli tässä parin pelin tilailulla saada postimaksut pois. Tilausta tehdessä kysyttiin vielä syntymäaikaa kun tässä kuussa syntyneet saavat 10% alennuksen. Outoa. No tottakai olin syntynyt kesäkuussa joten paketille tuli hintaa himpun verran päälle sata taalaa. Saa nähdä mitä tulli sanoo, viime kerrasta onkin jo aikaa…

Päivällä tuli lähdettyä suokkiin kun päivä oli niin hieno ja oli tarve piirtää. Ajatukset pyörivät jossain satunnaisen töhertelyn ja assykuvan miettimisen välimaastossa ja lopputulos oli 50/50. Jatkoin yhtä vanhaa töherrystä ja sain yhden solmukohdan auki suunnittelemassani kompokuvassa. Kuten aiemmin mainitsin, teen tuosta kuvan teosta varmaan blogientryt vähän tutoriaalimallisesti ja yritän vähän purkaa kuvan tekemistä. En ole kuitenkaan varma julkaisenko sitä reaaliajassa vai koko hoito sitten assyjen jälkeen, tuntuisi oudolta näyttää kuva ekana blogissa ja vasta sen jälkeen itse assykompossa.

Suokissa oli turisteja taas ihan kohtalaisesti, muttei se kuitenkaan ihan tupaten täynnä ollut. Paikallisesta siwasta ostettu yrttivoipatonki oli hyvä ostos. Majapaikkaa etsiessä tuli vastaan Amnesty Finlandin kaveri joka pyysi ottamaan osaa pieneen x-euroa kuussa tukeen. Juteltiin siinä aikamoinen tovi, alkuun en jaksanut paljoa miehen kanssa pulista, mutta kun kaveri osoittautui ihan asialleen omistautuneelle ja siinä sitten pohdittiin Amnestyn roolia nykymaailmassa, niin pakkohan sitä oli alkaa lafkaa tukemaan. Kun kerta kirkosta erosin, niin laitetaan nyt sitten viisi euroa kuussa Amnestylle. Oli kuulemma moni muu tehnyt aivan samoin. Kuulemma iso osa tukijoista oli opiskelijoita työssäkäyvien sijaan. Noh, lopetetaan tuki sitten kun alkaa ahdistamaan, mutta tuli ainakin hyvä fiilis.

Kustaanmiekka kutsui ja nappasin sieltä rantakallioilta itselleni spotin. Hetken aikaa piirrettyäni jyräsi vierestä Seacat ja aiheutti tulvan joka kasteli housut ja melkein onnistui tuhoamaan skissikirjan. Onneksi huomasin aallot ajoissa. Tuli siinä samalla huomattua, että joko Copicin sketch-tussit eivät diggaa lämmöstä tai sitten pari jo vähän enemmän käytössä olevaa tussia alkaa kuolemaan. Eipä silti, ne on täytettävää mallia joten ei tule sellaista roskiinheitto-sykliä mitä muilla tusseilla. Näppäriä ovat ja kaikki osat vaihdettavissa. Mietin myös josko noita tusseja ottaisi kreikan matkalle messiin, luvassa kuitenkin on aika paljon lautalla istumista niin siinä lukemisen nojassa voi varmaan myös piirrellä.

Hmm, johtuu joko lomasta tai tästä uudesta blogisoftasta kun tulee päivitettyä nyt aika useasti. Mielessä on pyörinyt jo vähän miten tätä voisi kustomoida (vaikka tää defaulttileiskakin on aika ok), mutta mietin tuossa taannoin, että se assykuva menee kyllä kaikkien edelle. Tässä wordpressissä on mukavaa, että käytännössä päivitykset tapahtuu sekunnissa eikä tarvi bloggerin tapaan odotella jotain vammaisia sftp-konnuja, jotka ei välttämättä edes aina toimi. Kaikki kirjoitusvirheet sun muut voi hetkessä editoida ja muotoilla kuntoon kun kaikki tapahtuu hetkessä. Kivaa!

Tuli tässä joku aika sitten huomattua, että kaikista t-paidoista mitä omistan taitaa tasan kaksi kappaletta olla sellaisia ns. tavallisia. Kaikki muut ovat joko jotain bändipaitaa tai jotain häröjä demoskenepaitoja tai em. tapahtumista ostettuja tavalla tai toisella aiheisiin liittyviä juttuja. Olin jo aiemmin tutustunut Threadless.com saittiin, mutta tilasin sieltä sitten huvikseni jotain paitoja ja homma toimi kuin junan vessa. Paidat tuli viikossa vaikka toimitusajan kohdalla puhuttiin 2-3 viikosta ja laatu on ihan asiallista.

Threadlessin toiminta on mielenkiintoista koska kyseessä on kuitenkin pikapikaa pystytetty saitti joka on ajan myötä kasvanut. Erilaiset graffakavererit ympäri maailmaa duunaa t-paitakuvituksia, submittaa ne saitille ja muut käyttäjät sitten jakavat arvosanoja. Parhaimmat paidat pääsee sitten tuotantolinjalle ja tilata voi niin kauan kunnes erää riittää. Joku suosittu paita voi luonnollisesti tehdä comebackin, mutta suuri osa paidoista on kuitenkin uutta ja ennennäkemätöntä. Voisi joskus itsekin kokeilla, jos onnaisi. Kun hintaa tulee paidalle 10 taalaa per riepu + pieni postikulu on ostaminen halvempaa kuin suomesta. Tietty materiaali on aika perusmatskua, Fruit of the Loomia ja niinpäin pois, mutta eipä se sen ihmeempää muuallakaan ole ellei ostele jotain vahvemmasta kankaasta (paksumpia) tehtyjä paitoja.

Noh, T-paitakokoelma lisääntyi viidellä astetta härömmällä virityksellä. Kyllä nyt kelpaa kesällä oleilla ties missä sitten.