Pow Wow

Hitusen on joo World of Warcraft koukuttanut. Vaikkei perustaltaan peli ole sen kummoisempi kuin moni muukaan MMORPG niin sen verran on kuitenkin asioista opittu ja parannettu, että ainakin näin alkuunsa peli tuntuu juuri sopivan erilaiselta, että siihen ei alkuun kyllästy.

Myönnettävää on, että noin pari tuntia pelailtuani alkoi jo tulla vanha tuttu fiilis, hae oravannahkaa x kappaletta örkiltä y ja palauta se johtaja z:lle pääkaupunkiin. Koska kyseessä kuitenkin on jo yli 10 vuotta vanha brandi ja taustalla kuitenkin aikamoinen kasa luotua historiaa päätin kuitenkin ottaa vähän rennomman asenteen ja tiputtaa sen statistiikkalaskurin joka usein pyörii monen MMORPG-pelaajan takaraivossa. Huomasin monta pientä asiaa. Vaikka questit ovatkin yleensä pieniä nouto ja tappotehtäviä on Blizzardin kavereilla selkeästi ollut suuri suunnitelma takana.

Jokainen quest vie pelaajaa pikkuhiljaa ulospäin aloituspaikasta ja siitä palkitaan tehtävien lisäksi niin uusilla uljailla näkymillä kuin myös kokemuspisteillä löydettyjen paikkojen mukaan. Monasti jo alusta asti moni quest pitää sisällään myös vanhan tutun Horde vs. Alliance asetelman eli suoraan pääsee ytimeen siitä kuka se oikea vihollinen on eikä tarvitse mättää jotain anonyymeja pahiksia mitä Dark Age of Camelotissa sai tappaa yli puoliväliin asti leveleissä ennenkuin oli mitään asiaa varsinaisen vihollisen kimppuun (siis toisen puolen pelaajat). Monesti tie questin pääpahiksen luo on myös suunniteltu hyvin, jotkut elelevät luolassa, mutta paljon on rakennettu myös avomaastoon ja monasti pääpahis ei asustele vaan jossain keskellä metsää vaan sille on ihan oikeasti kaiverrettu se oma pieni mesta sinne maailmaan.

Pelin sisäinen postijärjestelmä, mahdollisuus lähettää cash on delivery -paketteja, parantumisen ja manaregeneraation nopeus, taitosysteemi, visuaaliset ja audiovisuaaliset elehdinnät, runsas loitsu yms. ainesosien käyttö ja iso mahdollisuus kerätä niitä luonnosta (kuin muitakin mineraaleja yms. Ultima Online tyyliin) on vain pieni osa niistä asioista mitä joitain on saanut MMORPGeissa odottaa tai ne on vaan nyt onnistuneesti pistetty kaikki yhteen.

Grafiikat

Toki peli on grafiikaltaan ihan perkeleen karkki. Normal mapatut tekstuurit ja upeasti blendatut efektit, bloomit, sumut, yö/päivä vaihtelut iskevät pelaajan kyllä keskelle Azerothia varsin tukevasti. Blizzardille superbonus-pisteet siitä, että tyylissä on pysytty. Kaikki näyttää Warcraftilta ja on Warcraftin väristä. Pelaajat voivat craftaa omia varusteitaan, mutta niiden värimaailmassa ei olla menty sen mukaan mitä pelaajat haluavat vaan värit ovat hillittyjä ja sopivat kuin nyrkki silmään kunkin pelirodun kulttuuriin.

Sisäinen siirtyminen pelimaiden sisällä on hienosti toteutettu lentämällä syöksyvän Griffinin selässä ja siirtyessä todella voi pujoitella vuorten huippujen vierestä ja solien läheltä, silmämääräisesti samalla kartoittamalla paikkoja ja pistämällä asioita mieleen. Todella hulppea matka on reissata esim. Örkkien ja Peikkojen pääkaupungista Taurenien Thunder Bluffiin joka sijaitsee todella korkean vuoren huipulla. Nousu huipulle ja Taureneiden varsin intiaanioloisen kaupungin korkeudelle on todella upea näky koska kaupunki itsessään jo viestii kaiken mitä Tauren-kulttuurista ja rodusta voi sanoa.

Kuitenkin MMORPG-grafiikoissa on aina otettava huomioon se, että kuukauden parin päästä ne ovat ikävä kyllä jo vanhoja ja vaikka WoW varmasti edustaa yhtä kauneinta ehdokasta MMORPG-sarjoissa kärsii sekin todennäköisesti tästä ennemmin tai myöhemmin.

Paljon MMORPGeja pelanneena täytyy kuitenkin loppukaneettina sanoa, että jos ei ikinä ole näitä pelejä pelannut niin tästä on hyvä aloittaa. Peli ei vaadi enempää aikaa kuin mitä siihen pystyy panostamaan ja poissaolosta on jopa hyötyä. Pelin kokemusmittari kerää ylös aikaa mitä vietät kaupungeissa tai poissa peleistä ja pikkuhiljaa kokemusmittariin keräytyy lepoa. Mitä enemmän sitä on, sen kauemmin saat sitten itse pelissä kaiken kokemuksen kaksinkertaisena. Meinaa siis sitä, että kavereiden kiinniottaminen (jos näkee sen tärkeäksi) on paljon helpompaa mitä se on muissa tämän genren peleissä.

Pelissä on toki kuukausimaksu niinkuin asiaan kuuluu, mutta sehän on jo monelle selvä asia. Maksussa on aina hyvänä puolena se, että uutta sisältöä ja tekemistä tulee peliin kunhan ei huonon suunnittelun takia tarvi ryhtyä siihen, että iso osa sisältöpäivityksistä onkin vain vanhan korjailua. Siinä vaiheessa rahahanat menevät yleensä kuluttajapuolella kiinni. Tästä esimerkkinä vaikka Dark Age of Camelot minkä alkuaikoina avautuivat helvetin portit ja mahdollisuus tutkia yhtä pelin suuremmista luolakomplekseista missä samaan aikaan oli myös vastapuolen vihulaisia. Loppuajasta DAOCissa sitten korjailtiinkiin luokkabalanssiongelmia naurettavuuksiin asti.

Ei Kommentteja