Paid in full

Ostin sitten huuto.netistä halvalla uusimman Hitmanin 360:lle. Aiemmat osat ovat jääneet jossain määrin vähän tuntemattomaksi, nopeasti testattu kyllä on, mutta tälläisistä peleistä on jäänyt yleisesti paha maku suuhun. Aikanaan poltti pahemman kerran Metal Gear Solidit, joista PS1 versio oli ihan nautittava, mutta Sons of Liberty aiheutti vain harmaita hiuksia ja tuskaa. Ongelmia oli ties missä, pelin stealth-systeemi ei ikinä mennyt selkärankaan asti ja usein paljastuminen tai muu epäonnistuminen pelissä tuntui enemmän pelin syyltä kuin omasta mokasta johtuneesta asiasta. Tästä turhautumisesta sitten johtui, että pelasin pelin läpi aika pienissä pirstaleissa ja lopussa en tajunnut juonesta enää pätkän vertaa (loppu tuntui niin naivistiselta, että jäi olo kuin jotain oikeasti olisi puuttunut tai tullut missattua) :)

Uusi Hitman tuli kuitenkin hommattua, koska halusin vähän nähdä miten se homma oikeasti toimii koska peli on paljon kehuja saanut. Kiehtovaa oli myös ilmeisen toimiva systeemi, jossa pelaaja voi varsin vapaasti valita miten työnsä suorittaa. Alussa oli silti vähän samanlaisia ongelmia kuin MGS:ssa. Toisaalta enemmän korostui se, että ei oikeasti ollut kovin paljoa hajua miten tehtävää oikein lähtisi edes suorittamaan. Siinähän sitä agentti seisoi, suoraan huumeparonin porteilla ja jotain pitäisi varmaan keksiä. Eka kunnon tehtävä meni vähän hapuillen, halusin tehdä homman tyylillä ja saada Silent Assassin ratingin, mikä meinasi, että tehtävässä ei pistetä päiviltä muita kuin kohde ja tämäkin niin, ettei kukaan näe minua. Pikkasen tuli gamefaqsia selattua ja sieltä poiminkin jonkun vinkin, joka sai pelin kokonaisuudessaan napsahtamaan kohdalleen meikän osalta. Eli vapaasti vaan alussa häröillään ja katsotaan mistä saisi sen verran nasevaa valepukua, jotta liikkuminen rajoitetuilla alueilla tapahtuisi vähän helpommin. Vasta tämän jälkeen aletaan miettimään miten varsinainen kohde saataisiin päiviltä.

Yleensä sellainen mokailusta johtuva tallenna-kuole-lataa sykli on todella turhauttava, mutta Hitmanissa bonuksena on, että varsinaista kiirettä tehtävän tekoon ei tunnu olevan eli voi vapaasti kokeilla ja häröillä, koska tehtävän todella voi suorittaa monella tapaa. Kaikissa tehtävissä on mahdollista lavastaa onnettomuus, eikä se tunnu olevan läheskään niin suorasukaista kuin voisi kuvitella. Eli vaikka tehtävä meneekin tietyllä tapaa läpi, on sen pariin varmasti ilo palata ja kokeilla jotain aivan muuta.

edit: Menihän se tuossa kovalla puserruksella läpi. Silent Assassin, joka radassa normaalilla vaikeustasolla. Kyllä peli otteessaan piti todella hyvin ja huonoja puolia nyt oli vähän tyhmä AI silloin tällöin. Myös AI:n reagointi tilanteen vakavuuteen nähden ei ehkä ihan mallintanut sitä mitä oikeassa elämässä tapahtuisi, mutta nämä on pieniä vikoja. Pelillisesti homma toimi ja monet kerrat tuli pysähdyttyä ihmettelemään, että mitenkäs tätäkin asiaa voisi käyttää työn hoitamiseen. Radat oli aivan julmetun hyvin tehty ja tätä on vaikea kehua tarpeeksi. Heikkoa lenkkiä ei mielestäni edes löytynyt, sen verran hyvin teemallisesti ja pelillisesti oli eri tehtävien radat saatu kasaan. Pelin loppu oli suorastaan nerokas ja taustalla pyörivä juoni kantoi itsensä kunnialla loppuun asti.

Ei Kommentteja